Leirikuulumisia reaaliajassa

Avasimme 19.6. uudet, helppokäyttöiset kotisivut viidelle savolaiselle seurakunnalle. Ensi töikseni olen loman jälkeen tutkinut, mitä sivustoilla on kesällä tehty ja onko mitään.

Jep jep, ainakin nuorisotyössä on sivut otettu oitis tehokäyttöön. Kuvagallerioita on ladattu nettiin sekä leirien aikana että niiden jälkeen Vieremällä ja Sonkajärvellä.

Sonkajärvellä ja Iisalmessa on myös kokeiltu kuvitettuja leiripäiväkirjoja, joiden avulla kotiväki ja kaverit pääsevät lähes reaaliajassa mukaan leiritapahtumiin, jopa Lappiin asti. Vastuu on tietysti ollut työntekijöillä mutta jonkin verran myös leiriläiset itse ovat sekä kuvanneet että kirjoittaneet.

Olen tietysti tosi iloinen siitä, että uutta työkalua jo näin näppärästi käytetään. Vielä en ole leirien vastuunkantajia ehtinyt jututtaa kokemuksista - miten työlääksi tai hauskaksi leiripäiväkirjojen teko on koettu, tai ovatko saaneet palautetta kotiväeltä. Ainakin sivuja on seurattu, Iisalmen sivuilla on parisataa kävijää päivittäin ja Sonkajärvelläkin nelisenkymmentä. Mielestäni se on varsin hyvä startti, kun ottaa huomioon, että sivut ovat olleet auki vasta kuukauden ja eletään kesäloma-aikaa.

Toisaalta mietiskelen, pitääkö muutenkin nettimaailmassa elävien nuorten olla online myös rippikoulussa. Vaarantaako netti sen hienon mahdollisuuden oman itsensä ja Pyhän kohtaamiseen, jonka rippikoulu tarjoaa, jos koko ajan ollaan kuin tarjottimella, kavereiden nähtävillä? Pitääkö vanhempien nähdä myös huonoista säistä ärtyneitä, happamia naamoja - ja huolestua suotta?

Haluan silti uskoa, että kokeneet ja osaavat nuorisotyönohjaajat ja rippikoulupastorit oppivat nopeasti hyödyntämään nettityökaluamme niinkuin viisasta on. Ainakin tähän asti nähdyistä kuvagallerioista ja teksteistä välittyy ennen muuta leireillä koettu ilo, yhteys, elämys, pyhyyskin. Saattaapa leiripäiväkirjoista tulla myös nuorille hauska ja hyödyllinen tapa jäsentää leireillä koettua ja opittua.

Lisäys 29.7.2008: Lapin-riparilla ollut Martti-pappi käväisi huoneessani ja kertoi, että useammankin leiriläisen kotiväki oli kiitellyt leiriuutisointia. Tämän verran palautetta on siis saatu kokeilustamme.

Etsintäkuulutus: tiedottaja Iisalmeen

Olen oikeasti lomalla vielä viikon mutta kuuluttelen kuitenkin, että Iisalmen seurakuntaan tarvitaan tiedottajan sijainen ajaksi 15.8.-31.12.2008. Lähin työtoverini ja huonekumppanini Seija Rytkönen lähtee nimittäin kohti uusia haasteita ja aloittaa Kuopion seurakuntayhtymän verkkotoimittajana 1.9.

Tiedottajan sijaisuudesta voi lukea lisää Iisalmen seurakunnan sivuilta.

Lisäys 29.7.2008: Saimme kymmenen hakijaa, joita ryhdymme pian haastattelemaan. Uskon, että siitä joukosta löytyy osaava tiedottaja ja mukava uusi työtoveri.

Lähetystä aalloilla

Radiolähetyspäivien mediatiimiläisiä muutaman päivän rutistuksen jälkeen.
Vas. Liisa Kudjoi Lapinlahdelta, Merja Kauppinen Sanansaattajista, minä, Merja Hynynen-Niskanen Iisalmesta ja Ilkka Kastepohja Sanansaattajista. Kuva: Markus Kujala.

Radiolähetysjärjestö Sanansaattajat järjesti kesäpäivänsä ja 35-vuotisjuhlansa Iisalmessa menneenä viikonloppuna. Sanansaattajien ja Iisalmen seurakunnan sivuilta löytyy kuvia, juttuja ja äänitiedostoja viikonlopun tapahtumista.

Takana on taas sellainen viikonloppu, joita on ollut elämässä aika monta. Sellainen, jolloin tehdään hirveästi töitä ja nukutaan hyvin vähän. Jolloin nautitaan iloisesta yhteistyöstä samanhenkisten työtovereitten kanssa. Ja koetaan Taivaan Isän hyvää huolenpitoa.

Aina on väsyttänyt kamalasti jälkeenpäin. Usein olen ajatellut, että ei ikinä enää. Silti tunnistan merkit heti, kun joku kysyy mukaan jonkun tapahtuman järjestelyihin, esimerkiksi kun Pulkkisen Marjatta pyysi Kiuruveden herättäjäjuhlien 2010 viestintätiimiin. Tulee sellainen metka kutina, että vau, taas se alkaa.

Useissa tapahtumajärjestelyissä on myös yhteinen ongelma: sisäinen tiedonkulku. Vaikea on tapahtumasta tiedottaa, ellei tiedotusvastaava ole mukana siinä tärkeimmässä valmistelutoimikunnassa. Lisäksi on eduksi, jos vastuunjako on mahdollisimman selkeä.

Sitäkin olen joskus ihmetellyt, miksi vuosittain toistuvissa tapahtumissa pyörä pitää keksiä aina uudestaan. Ei ole nimittäin suinkaan itsestäänselvää, että kokemukset ja palautteet kootaan ja hyödynnetään seuraavan vuoden järjestelyissä. Sanansaattajiin tämä ei päde, sillä siellä on kehitetty oikea kesäpäivämanuaali, johon on koottu kaikki olennainen.

Sanansaattajien päivillä minulla oli upea mahdollisuus oppia uutta - tai palata vanhaan, miten vain. Kävin Tiinakaisa Honkasalon vetämän radiotyön kurssin vuonna 1992 ja hoitovapailla tein joitakin ohjelmia, mutta siitä on tosiaan muutama vuosi :=) Nyt sitten vain rohkeasti H2:n (digitallennin) varteen kiinni ja ihmisiä jututtamaan.

Mitä tarinoita sainkaan kuulla!

Kroatian-lähetti Seija Uimonen kertoi, miten hän nuorena sinnikkäästi tappeli lähetystyötä vastaan. Jos lähetystyöstä alettiin jossain puhua, hän poistui paikalta. Kunnes hän kerran ehtoollispöydässä kohtasi Jeesuksen rakkauden ja armahtavaisuuden niin erityisellä tavalla, että tuli aivan selväksi, että tällaisesta Jeesuksesta hän haluaa kertoa muillekin.

Kaksi Marja-Liisaa, toinen Kauhajoelta ja toinen Nilsiästä, ovat tehneet vuosikymmeniä Sanansaattajien työtä ulkomaisten miestensä rinnalla. Marja-Liisa ja David Ezzine tekevät arabimaailmaan suunnattua radiolähetystyötä Etelä-Ranskasta käsin. Iisalmen seurakunnan nimikkolähetit Marja-Liisa ja Jakov Mrcela työskentelevät Jakovin kotimaassa Kroatiassa ja ovat perustamassa uutta seurakuntaa Dalmatiaan.

En varmasti ikinä unohda haastatteluja, jotka sain tehdä näitten viisaitten ja sydämellisten naisten kanssa. Olen kuunnellut tallenteita liikuttuneena - ja kiitollisena siitä, että minulla on työ, jossa saan tavata tuollaisia ihmisiä.

Muuten Sanansaattajien päivät olivat siitä kivat kesäjuhlat, että ne olivat inhimillisen kokoiset. Tilaisuuksissa oli kerrallaan enimmillään 400 henkeä, joten ystävätapaamisen tuntu säilyi. Hyvä niin.