30.12.2009

Saako joulua inhota?

Tiedän, otsikko on epäkorrekti. Varsinkin kirkon työntekijältä, hyvänen aika.

En kuitenkaan voi mitään sille, että nyt huokaisen: ihanaa, taas kokonainen vuosi seuraavaan jouluun. Enkä minä ole edes tehnyt jouluna töitä, kuten niin monet työtoverini.

En ole koskaan pitänyt kiiltokuvista. Kristus on arkea eikä mikään jouluseimi-idylli.

Opin jo varhain, että joulu on stressin aihe. Missä ollaan, kenen kanssa, kuka valmistaa ja mitä. Jouluun liittyy aina tunne siitä, että on väärään aikaan väärässä paikassa.

En muista lapsuuden jouluista paljoakaan. Kaitafilmeillä rusettipäinen tyttö lausuu samettimekossaan runoa kuusen katveessa. Perhe soittaa ja laulaa. Herroilla on valkoiset paidat ja rouvilla jakkupuvut. Sen muistan, että matkustelevan pankkivirkailijatädin lahjat peittosivat aina 1-0 mummon neuleet. Täti myhäili tyytyväisenä, mummo ei.

Myöhemmin äitipuoleni kestitsi jouluisin näitä edesmenneen äitini sukulaisia, vuosikausia. Siinä oli omat ristiriitansa. Kysynpä vain, moniko uusperheen äiti tänä päivänä ryhtyisi sellaiseen.

Minulle on täysin käsittämätöntä, että jotkut ystäväni lueskelevat kaikessa rauhassa kirjauutuuksia joulun alla. Ja nauttivat joulukonserteista. Miten ne ehtivät?

Osittain joulukammoni johtuu siitä, että olen kotitalousihminen vain olosuhteiden pakosta (= viisihenkinen perhe). Joulu on joka vuosi melkoinen ponnistus. En myöskään ole koristelija enkä askartelija ja lahjojakin keksin huonosti.

Luen joka joulu Tiina Steniuksen loistavan jutun Kotilieden joululehdestä vuodelta 1994. Sen nimi on Ensi joulu on oikea joulu? Siinä sanotaan mm. näin:

Jouluna ihminen mitataan ja punnitaan. Pitää luoda myyttinen joulu, josta mitään aineellista ei pidä puuttuman, kaikki käden käänteessä, henkisyyden ja vaatimattomuuden vaippaan puettuna.

Toden totta. Viis tutkinnoista, siinä se vasta nainen mitataan, miten puhtaan, kauniin, tunnelmallisen, maistuvan ja kaikki mahdolliset sukuhaarat huomioon ottavan joulun onnistuu loihtimaan.

Aina jossain klikkaa. Viimeistely puuttuu. Osa siivouksesta hoidetaan sulkemalla ovia, kun enempää ei jakseta. Joulutorttuja ei tehdä ollenkaan eikä niistä kukaan pitäisikään. Piparitaikina tehdään itse, ja muutama muu ehdoton juttu. Kaikesta rationalisoimisesta huolimatta tuntuu, että en riitä. Omassa päässänikö se mittari niin rajusti tikittää vai missä?

On toki hetkiä, jolloin koen joulusta onnea.

Rakastan joululauluja ja niiden laulamista. On ihanaa lueskella ystävien ja sukulaisten joulukirjeitä, Suomesta ja maailmalta. Kuusen tuoksu ja kynttilät - parhaimmillaan hiljaisessa talossa, toisten nukkuessa. Sekin on toki mukavaa, jos rakkaat ovat jouluun tyytyväisiä. Tai jos pääsee jonkun osaavan emännän kauniiseen joulupöytään.

Ehkä suurin jouluilo syntyi niinä vuosina, kun pojat olivat pieniä. Kävimme tonttulakkeinemme ja lyhtyinemme laulamassa lähinaapureillemme. Yksinäisen vanhan miehen karu tupa ja joulu kissan kanssa. Ankaran naapurin tädin vaivoin kätketty liikutus.

Siinäkö se oli se oikea joulu, toisten ilahduttamisessa? Ilo annettu jaettavaksi, valo vietäväksi eteenpäin...

26.12.2009

Tulkaa minun tyköni kaikki


Vieremän pieni soma kirkko pullisteli tänään. Oli syytäkin, kirkon 90-vuotisjuhlat sentään. Ja kirkkokuoron 50-vuotisjuhlat.

Ja miten upea kantaatti! Työtoverini Iisalmen seurakunnasta, kanttori Hannu Virpi (kuvassa urkujen takana), oli sen säveltänyt. Hannun sävellys Septettoni voitti muuten viime vuonna Chamber Music Seinäjoki -kilpailun yleisöäänestyksen.

Juhlakantaattia oli harjoiteltu Vieremällä jo yli vuoden ajan. Kuoro, solistit ja soittajat olivat pääosin vieremäläisiä. Huima ponnistus pieneltä, alle 4.000 asukkaan seurakunnalta. Kantaatin nimi Tulkaa minun tyköni kaikki löytyi kirkon pääoven yläpuolella olevasta tekstistä. Kantaatti pohjautuu muutenkin tähän Matteuksen evankeliumin kohtaan (11:25-30).

Kantaatti kävisi jumalanpalveluksesta. Ei tarvittaisi saarnaakaan, musiikin voima on mahtava. Kantaatissa vuorottelivat ihanalla tavalla kuoro, solistiset osuudet, ja soitinyhtye (sello, viulu, kanteleet ja urut). Erityisesti ihastelin kanteleita. Ne soittivat taivaallisiin tunnelmiin.

Kaikkiin vieremäläisiin koteihin jaettiin joulun alla kirkon historiikki. Siitä selviää, että tuomiokapituli olisi halunnut aikanaan Vieremälle Josef Stenbäckin paloturvallisen kivikirkon. Vieremäläiset pitivät kuitenkin päänsä ja saivat mieleisensä - huokeamman - puukirkon ja myös haluamansa arkkitehdin, Ilmari Launiksen. Näin perustelivat vieremäläiset:

Ennen kaikkea on rakennustoimikunta asiaa käsitellessään pitänyt ikään kuin johtolankana sitä, ettei kirkko ulkonaista komeutta ja muhkeutta tavoitellessaan tulisi kustannuksiensa vuoksi kansalle vastenmieliseksi painajaiseksi, vaan että jokainen mielihyvällä uhraisi roponsa kohtuullisen puukirkon rakentamiseksi. Näin ollen pysyisi kirkko kansalle rakkaana ja sen aineellinen tukeminen tuntuisi kevyeltä.

Voisiko edellisestä vetää analogian myös kirkkoon instituutiona?

Vieremän kirkkoa koettelivat erilaiset muutosmuodit mutta 1995-98 se palautettiin alkuperäiseen asuunsa. Kirjoitinkin jo aiemmin syksyllä Vieremän kirkkokaunokaisesta.

Kirkon vihkiäisjuhlaan v. 1919 oli kutsuttu myös kirjailija Juhani Aho, joka asui Kyrönniemen pappilassa 1876-83. Ahon isä Theodor Brofeldt toimi tuolloin Iisalmen emäseurakunnan kappalaisena Vieremällä.

Aho ei päässyt kirkon vihkiäisiin mutta kirjoitti kirjeen, jossa hän toivoi, että kirkosta, koulusta ja vanhasta pappilasta leviäisi valoa ympäristöön, ja että hänen isänsä esimerkki ja maailmankatsomus - ankara, totinen ja paljon vaativa, mutta samalla sovinnollinen - pysyisi seurakuntaelämän sisältönä ja suolana.

21.12.2009

Räjähtävät kirkot

Nyt tiedän aavistuksen siitä, mitä tuskaa kokevat ne papit, jotka valmistelevat pyhäaamun saarnojaan lauantai-iltaisin. Ja minun piti vain suunnitella kahden joululaulutilaisuuden juonnot Iisalmen Kustaa Aadolfin kirkkoon ja yksi pieni hartaus, ei sen kummempaa!

Miten monesti olenkaan istunut kriittisenä kuulijana kauneimmissa joululauluissa. Milloin yhteislaulua on ollut mielestäni liikaa, milloin liian vähän. Milloin puheet ovat olleet liian pitkiä, milloin kaanaankielisiä, milloin liian niukkoja tai pinnallisia.

No siitäpä sain. Pääsin itse miettimään, mitä haluaisin ihmisille sanoa. Kun joukossa on vakituisia kirkkovieraita ja niitä, joille kauneimmat joululaulut ovat vuoden ainoa kirkkoreissu. Kun penkissä istuu kaiken ikäistä väkeä, ainoana yhteisenä nimittäjänä halu laulaa tuttuja joululauluja.

Meneillään oleva sesonki on haasteellinen. Kirkot ovat kerrankin täynnät, räjähtävät suorastaan. Joulusaarnoja pohdiskelin vuosi sitten blogissani. Kirkkokansa on jouluna heterogeenisempaa kuin koskaan, joten puheitten valmistelukin on erilaista - tai ainakin sen pitäisi olla.

Heitä oli paljon. Varsinkin klo 19, kun luvassa oli myös tiernapoikaesitys. Iisalmen pastorien tämänvuotinen innovaatio on ollut "ekumeeniset tiernapojat". Ajatus tiernapojista syntyi yhteiskristillisen 090909-päivänavaustempauksen palautekokouksessa.

Tiernapojissa laulavat Herodeksena kirkkoherra Arno Toivanen luterilaisesta seurakunnasta ja Mänkkinä kirkkoherra Elias Huurinainen ortodoksisesta seurakunnasta. Knihtinä on saarnaaja Erkki Lahtinen ja Murjaanien kuninkaana pastori Charles Shaheen, molemmat helluntaiseurakunnasta. Nelikkoa on ohjannut ja puvustanut ruustinna Kaija Toivanen. Säestäjänä toimi kanttori Martti Rytkönen.

Pastorit eivät laulaisi yhdessä, elleivät he muutenkin tekisi hyvää ja hedelmällistä yhteistyötä. Siksi tämä tiernapoikaprojekti on merkittävä.

Yli 1200 henkeä on aikamoinen kirkkoväki. Mutta kyllä oli tunnelmakin korkealla, ja joululaulut soivat komeasti. Perheeni moitiskeli äänentoistoa, täytyy kuulostella, minkätasoinen ongelma se oli. Ainakin ihmiset löysivät oikeat laulut oikeaan aikaan.

Sen, mitä halusin sanoa, voi tiivistää Maaria Leinosen joulurunon osaan:

On se Sinullekin annettu
tehtävä
jouluna
ja joulun jälkeen:
iloksi sinutkin
on tarkoitettu
iloa viemään
valoa pimeään
hymyä
hyvää sanaa.

Kukaan ei niin köyhä
ettei jaettavaksi
ystävällisyyden lahjaa
kukaan ei niin rikas
ettei sitä tarvitsisi.

Ilo annettu jaettavaksi
valo vietäväksi eteenpäin.

Hyvää Joulua
ihmiset –

iloa
valoa
rauhaa

Lämmin kiitos lukijoilleni tästä vuodesta! Siunattua joulujuhlaa!

16.12.2009

Kirsi Virtanen ampui kirkkoa - osuiko, upposiko?

Toimittaja Kirsi Virtasen teräväsanaisen radioblogin aiheena oli tänään raha. Huomattava osa ohjelmasta kului kirkkoa röykyttäessä.

Kirkko oli taas rikas ja ahne riistäjä. Ylikapitalisoitunut suorastaan. Se kerää rahaa viekkaudella. Kirkko sumuttaa, hämää ja valehtelee samalla tavalla kuin horoskooppien laatijat.

Kirkko ryhdistäytyy kahdesti vuodessa puhuakseen pehmeästi auttamisesta ja lähimmäisenrakkaudesta mutta puheiden takana on vain rahanahneus. Erityisesti kirkko on kärppänä paikalla silloin, kun ihmisiä kuolee joukoittain. Mitä nuorempia, sen parempi kirkolle - näin uhoaa Kirsi Virtanen.

Papit tekevät työtään rahasta ja koska on mukavaa ryystää kahvia kekkereillä. Papit jopa hyväksyvät kirkkoon kuulumattomia (kuten Kirsi Virtasen) kummiksi ihan vain jotta itsellä palkka juoksisi. (Mikähän mekkala siitä olisi tullut, jos Virtasta ei olisi hyväksytty kummiksi!)

Kirsi Virtanen, tervetuloa Savoon katsomaan, miten rikkaasti täällä seurakunnat elelevät! Vaikka Kaasisen Riitta Pielavedeltä voi kertoa, miten ylenpalttista on!

Tervetuloa myös diakonin kierrokselle köyhistä köyhimpien luo. Luultavasti näkisit, että verorahoilla tehdään myös jotain hyödyllistä.

Jututa kuusi jouluhartautta päivässä pitävää kalpeaa pappia, joka on viimeksi nähnyt vapaapäivän monta viikkoa sitten, ja päätä, kannattaako häntä kadehtia.

Mielikuva rikkaasta kirkosta on niin luja, että edes omia seurakuntapäättäjiä ei tahdo saada vakuuttumaan siitä, että seurakunnalla voi olla tosi tiukkaa taloudellisesti. Saati sitten joitakin etelän toimittajia.

Huonosti on seurakuntien viestintä onnistunut, kun toimittaja ei keksi yhtään mitään hyvää kirkon tekemisistä.

Tai no, keksi kuitenkin. Virtanen kertoi liittyneensä kirkkoon pariksi viikoksi saadakseen perinteiset kirkkohäät. Tämä kuului olevan hyvin yleistä hänen tuttavapiirissään. Sekö ei sitten ole huijausta ja valehtelua?

Onneksi Kirsi Virtanen ei ole yhtäkuin kaikki Suomen toimittajat. Yleensä toimittajat nimittäin suhtautuvat arvostavasti ja yhteistyöhakuisesti kumppaneihinsa.

Alkuperäisen ohjelman voi kuunnella täällä. Kirkko esiintyy kohdasta 14:12 eteenpäin. Ei kannata kuunnella, jos olet kirkon työntekijä ja umpipuhki joulukiireistä, tulet vain surulliseksi!

11.12.2009

Vuoropuhelun kirkkohallitus?

Olen joitakin kertoja päässyt käymään kirkkohallituksessa.

Sanon päässyt, kahdesta syystä. Katajanokan jugend-talot ovat hurmaavia, en väsy niitä ihastelemaan. Kirkkohallituksen asiantuntijat ovat aina olleet osaavia, ystävällisiä ja yhteistyöhaluisia.

Siksi minusta on kummallista, että se kuva, minkä täällä paikallisseurakunnissa saa kirkkohallituksesta, on ihan toinen.

Kirkkohallitus määräilee. Kirkkohallitus tekee elämän vaikeaksi. Kirkkohallitus ei tiedä seurakuntien arjesta mitään. Kirkkohallitus senkun paisuttaa kasvotonta koneistoaan.

Kun mietin, mistä tämä johtuu, tulin siihen johtopäätökseen, että kirkkohallitus näyttäytyy seurakunnille useimmiten ainoastaan yleiskirjeittensä kautta.

Katsotaanpa yhtä sellaista, joka läheisesti koskettaa viestintää.

Olen kaksi vuotta paasannut seurakunnissa, että pois tyhjät kirkkosalit kotisivuilta ja esitteistä, tilalle oikeita ihmisiä ja elämää, seurakunta ei ole monumentteja vaan ihmisiä!

Vaan mitä ohjeistaa kirkkohallitus: Kirkoissa saa kuvata vain, jos kaikki kuvauksen kohteet antavat siihen suostumuksensa. Kas kun henkilötietolain mukaan "henkilön uskonnollista vakaumusta koskeva tieto on arkaluonteinen tieto, jonka käsittely on pääsääntöisesti kielletty". (Yleiskirje 42/2009, Kuvan ja äänen välittäminen kirkollisista tilaisuuksista.)

Ehkä jatkossa menemme kirkkoon naiset hunnutettuina, miehet irtoviiksiin ja vappuneniin naamioituneina, kuten kuopiolainen sanaseppo, pankinjohtaja Pentti Tuovinen ehdottaa Savon Sanomien yleisönosastokirjoituksessaan.

Kansalaisvaikuttamisen ja vuoropuhelun kanavia on etsitty eri organisaatioissa aktiivisesti viime aikoina. Yksi hyvä esimerkki on valtiovarainministeriö. Viranomaistehtävää voi hoitaa myös asiakaslähtöisesti ja palveluhenkisesti.

Hei kirkkohallitus! Kirkon strategia 2015 koskee myös teitä!

Sen mukaan sopisi siirtyä käskyttämisestä vuoropuheluun.


---

J.K. Kirkon tiedotuskeskuksen tiedote 15.12.2009:
Seurakuntien tulee ilmoittaa webkuvaamisesta kirkossa
Kirkoissa saa valokuvata sekä välittää kuvaa ja ääntä webkameroilla.

Seurakunnille tarkoitetussa Kirkkohallituksen 12.11.2009 julkaisemassa yleiskirjeessä 42/2009 ohjeistettiin seurakuntia ilmoittamaan selkeästi esimerkiksi kyltein, mikäli kirkossa on ns. web-kamerat. Erillistä suostumusta kuvaamiseen ei kirkollisiin tilaisuuksiin osallistuvilta tarvitse pyytää.

”Kirkkohallituksen yleiskirjeissä annettu ohjeistus on osoitettu nimenomaan seurakunnille ja koskee seurakuntien harjoittamaa toimintaa. Kirkkohallitus ei yleiskirjeellään pyri ohjeistamaan tavallisia kirkossa kävijöitä", sanoo hallintopäällikkö Mikko Salmela.
Taustalla on tietosuojavaltuutetun ohje, jonka mukaan tunnistettavien henkilöiden kuvaaminen web-kameralla ja tämän kuvan välittäminen internetissä liittyy henkilötietolain määräyksiin. Niiden mukaan uskonnollista vakaumusta koskeva tieto on arkaluonteinen henkilötieto. Näin henkilöt, jotka eivät halua itseään kuvattavan, voivat valita kirkosta esimerkiksi paikan, joka ei näy kamerakuvassa.