Avasimme 19.6. uudet, helppokäyttöiset kotisivut viidelle savolaiselle seurakunnalle. Ensi töikseni olen loman jälkeen tutkinut, mitä sivustoilla on kesällä tehty ja onko mitään.
Jep jep, ainakin nuorisotyössä on sivut otettu oitis tehokäyttöön. Kuvagallerioita on ladattu nettiin sekä leirien aikana että niiden jälkeen Vieremällä ja Sonkajärvellä.
Sonkajärvellä ja Iisalmessa on myös kokeiltu kuvitettuja leiripäiväkirjoja, joiden avulla kotiväki ja kaverit pääsevät lähes reaaliajassa mukaan leiritapahtumiin, jopa Lappiin asti. Vastuu on tietysti ollut työntekijöillä mutta jonkin verran myös leiriläiset itse ovat sekä kuvanneet että kirjoittaneet.
Olen tietysti tosi iloinen siitä, että uutta työkalua jo näin näppärästi käytetään. Vielä en ole leirien vastuunkantajia ehtinyt jututtaa kokemuksista - miten työlääksi tai hauskaksi leiripäiväkirjojen teko on koettu, tai ovatko saaneet palautetta kotiväeltä. Ainakin sivuja on seurattu, Iisalmen sivuilla on parisataa kävijää päivittäin ja Sonkajärvelläkin nelisenkymmentä. Mielestäni se on varsin hyvä startti, kun ottaa huomioon, että sivut ovat olleet auki vasta kuukauden ja eletään kesäloma-aikaa.
Toisaalta mietiskelen, pitääkö muutenkin nettimaailmassa elävien nuorten olla online myös rippikoulussa. Vaarantaako netti sen hienon mahdollisuuden oman itsensä ja Pyhän kohtaamiseen, jonka rippikoulu tarjoaa, jos koko ajan ollaan kuin tarjottimella, kavereiden nähtävillä? Pitääkö vanhempien nähdä myös huonoista säistä ärtyneitä, happamia naamoja - ja huolestua suotta?
Haluan silti uskoa, että kokeneet ja osaavat nuorisotyönohjaajat ja rippikoulupastorit oppivat nopeasti hyödyntämään nettityökaluamme niinkuin viisasta on. Ainakin tähän asti nähdyistä kuvagallerioista ja teksteistä välittyy ennen muuta leireillä koettu ilo, yhteys, elämys, pyhyyskin. Saattaapa leiripäiväkirjoista tulla myös nuorille hauska ja hyödyllinen tapa jäsentää leireillä koettua ja opittua.
Lisäys 29.7.2008: Lapin-riparilla ollut Martti-pappi käväisi huoneessani ja kertoi, että useammankin leiriläisen kotiväki oli kiitellyt leiriuutisointia. Tämän verran palautetta on siis saatu kokeilustamme.
Sonkajärvellä ja Iisalmessa on myös kokeiltu kuvitettuja leiripäiväkirjoja, joiden avulla kotiväki ja kaverit pääsevät lähes reaaliajassa mukaan leiritapahtumiin, jopa Lappiin asti. Vastuu on tietysti ollut työntekijöillä mutta jonkin verran myös leiriläiset itse ovat sekä kuvanneet että kirjoittaneet.
Olen tietysti tosi iloinen siitä, että uutta työkalua jo näin näppärästi käytetään. Vielä en ole leirien vastuunkantajia ehtinyt jututtaa kokemuksista - miten työlääksi tai hauskaksi leiripäiväkirjojen teko on koettu, tai ovatko saaneet palautetta kotiväeltä. Ainakin sivuja on seurattu, Iisalmen sivuilla on parisataa kävijää päivittäin ja Sonkajärvelläkin nelisenkymmentä. Mielestäni se on varsin hyvä startti, kun ottaa huomioon, että sivut ovat olleet auki vasta kuukauden ja eletään kesäloma-aikaa.
Toisaalta mietiskelen, pitääkö muutenkin nettimaailmassa elävien nuorten olla online myös rippikoulussa. Vaarantaako netti sen hienon mahdollisuuden oman itsensä ja Pyhän kohtaamiseen, jonka rippikoulu tarjoaa, jos koko ajan ollaan kuin tarjottimella, kavereiden nähtävillä? Pitääkö vanhempien nähdä myös huonoista säistä ärtyneitä, happamia naamoja - ja huolestua suotta?
Haluan silti uskoa, että kokeneet ja osaavat nuorisotyönohjaajat ja rippikoulupastorit oppivat nopeasti hyödyntämään nettityökaluamme niinkuin viisasta on. Ainakin tähän asti nähdyistä kuvagallerioista ja teksteistä välittyy ennen muuta leireillä koettu ilo, yhteys, elämys, pyhyyskin. Saattaapa leiripäiväkirjoista tulla myös nuorille hauska ja hyödyllinen tapa jäsentää leireillä koettua ja opittua.
Lisäys 29.7.2008: Lapin-riparilla ollut Martti-pappi käväisi huoneessani ja kertoi, että useammankin leiriläisen kotiväki oli kiitellyt leiriuutisointia. Tämän verran palautetta on siis saatu kokeilustamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti