Huh hellettä

Ehdin olla jo viikon lomalla mutta palasin ruotuun täksi viikoksi. Loma ei tainnut olla vielä riittävä, jos mittarina käytetään sitä, miten salasanat ovat unohtuneet. Oikein hyvin ne nimittäin muistin. Toisaalta toimistoelämä tuntuu melko kepeältä kotityöleiriin verrattuna.

Viime viikko oli todella lämmin. Yritin koko viikon päästä riippumattoon asti mutta ei onnistunut. Kotona on niin hirveän paljon tekemistä. Pestäviä ikkunoita ja mattoja. Vaihdettavia verhoja. Silitettävää pyykkiä. Varastoon pääsyä odottavia toppatakkeja. Nuhjaantuneita nurkkia. Läjääntyneitä papereita. Pölyyntyneitä lipastonpäällisiä.

Voisin hyvinkin ummistaa silmäni kaikelta tältä ja palata urakkaosastolle syksymmällä, ellei olisi rippijuhlat tulossa. Nyt ei auta.

Toisaalta hyvät juhlat syntyvät juuri siitä: kun ripustaa niska kenossa verhoja, etsii passeleita kesäkukkia, selaa reseptivihkoja, hikoilee keittiössä, laskee vierasmääriä, suunnittelee ja harjoittelee ohjelmaa - ja on lopulta sitä mieltä, että tästä ei tule mitään, nämä ovat viimeiset juhlat, jotka järjestän! Käämini käryävät säännönmukaisesti siinä juuri ennen mutta juhlapäivänä kuitenkin kaikki ovat yleensä (väsyneitä mutta) hyväntuulisia, koti on kaunis ja tarjottavatkin riittävät. Jotain aika olennaista jäisi kokematta, jos kaiken ostaisi valmiina.

Mitä niihin juhlatarjoamisiin tulee - esikoinen tuumasi viisivuotiaana, että "ei tarjoamisia tarvi olla, jos on iloinen mieli ja leikkejä!"

Nämä ovat meidän viimeiset rippijuhlamme. Siinä on oma haikeutensa. Ja kuka sen tietää, monetko juhlat kenellekin saa järjestää. Esikoisen parhaan rippikouluystävän hautajaiset olivat puoli vuotta konfirmaation jälkeen.

Tartun hetkeen siis ja olen iloinen siitä, että näissä lämpöolosuhteissa on suorastaan pakko vähän hidastaa ja nauttia grillaamisesta ja pitkistä aterioista pihalla perheen kanssa :)