Kun tänään lähden

Ylä-Savon seurakuntien viestinnän kehittämishanke Mies yli laidan! päättyy ja niin myös tämän blogin kirjoittaminen.

Vastahan minä hapuilin pakkassumussa kohti Ylä-Savoa enkä tiennyt, mihin suuntaan lähdetään Sonkajärvelle!

Ennen tätä työtä olin ollut yksinäinen tutkija yli kaksi vuotta. Oli huimaa saada työyhteisö, johon kuulua - itseasiassa kuusi työyhteisöä. Huomasin taas, miten valtavasti energiaa saa siitä, että ympärillä on ammattitaitoisia, hauskoja ja empaattisia työkavereita.

Yhteinen nauru on pidentänyt ikää monenmonta vuotta. Erityisen lämpimästi muistan Vieremän ihania, räiskyviä naisia ja hetkiä heidän seurakuntatalonsa kauniissa kahvihuoneessa.

Olen saanut oppia valtavasti uutta, esimerkiksi sosiaalisesta mediasta ja muutosviestinnästä. Käytännön viestintätyön tunnen vuosien jälkeen niin ruohonjuuri- kuin päällikkönäkökulmasta ja tutkimuskin on tullut tutuksi mutta tämä työ antoi mahdollisuuden kehittyä kouluttajana. Se on ollut haasteellista. Yleisöni ovat olleet kärsivällisiä ja antaneet lempeästi anteeksi alun liian teoreettiset lähestymistavat.

Luulen, että olen kehittynyt. Kerran pelkäsin yhden strategiasession alla, kuunteleeko kukaan ja ymmärtääkö mitään. Kun sitten pitkään elänyt ja paljon nähnyt seurakuntamestari tuli sanomaan, että hän suorastaan innostui, olisin voinut hypätä hänen kaulaansa. Kiitos, Erkki!

Olen varjeltunut onnettomuuksilta ja siitä olen kiitollinen. Kilometrejä on tullut yli 30.000 vuodessa. Kerran mies kävi pelastamassa minut Siilinjärveltä, kerran Lapinlahdelta.

Tien päällä olen kokenut huikeita maisemaelämyksiä. Lempeät niityt ja järvet Kiuruvedellä. Kainuulainen erämaatunnelma Sonkajärvellä. Tuiskuiset tiet ja keskellä-ei-mitään-olo vähän siellä sun täällä. Autossa olen itkenyt ja rukoillut, kun asiat eivät ole edenneet toivotusti. Autossa olen kuunnellut Raamattua ja lukuisia äänikirjoja. Klassinen musiikki on useimmiten ollut liian vaisua väsyneelle. Keskittymistä vaativat laulelmat ja rapsakka gospel ovat toimineet paremmin.

Olen asioinut mielelläni Iisalmessa ja Kiuruvedellä. Suutarit, lounasravintolan pitäjät, kirjapainojen väki, vaatekauppiaat - kaikki ovat olleet erittäin palveluhenkisiä ja mukavia. Aivan erityisen mainioita ovat IPY:n (Iisalmen Puhelin) kännykkä- ja tietokonekauppiaat. Sopisi Kuopion nokkavien, hepreaa puhuvien datamyyjien käydä katsomassa, miten asiakkaita kohdellaan.

Kansanraamattuseuralais-helluntailaistaustalta on ollut äärettömän mielenkiintoista tutustua Ylä-Savossa vahvasti vaikuttavaan herännäisyyteen. Olen hullaantunut Siionin virsiin, niiden sanoituksiin erityisesti. Herättäjäjuhlissa on minulla vankka kiinnike Ylä-Savoon vielä ensi kesään asti. Vastaan Kiuruveden herättäjäjuhlien mediakeskuksen kirjoittajatiimistä 9.-11.7.2010.

Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että työni on jatkossa muualla kuin seurakunnissa. Surku. Tässä työssä on ollut niin syvä mieli ja merkitys, että sen vertaista on vaikea löytää.

Mutta ehkä olennaista ei olekaan se, tekeekö aina unelmiensa työtä, vaan se, että elämä on hyvä kokonaisuus.


Pekka Simojoen laulusta Laiva jatkaa kulkuaan:

Varmaan olen tottunut kulkemaan,
sieluun syöpyi sana "näkemiin".
Luulin, että kestäisin mitä vaan,
ettei mikään enää satu niin.
Mutta jälleen sydän pakahtuu
eikä sanojakaan löydä suu.

Huomasitko, kuinka niin yllättäin
tuli huomisesta eilinen?
Kuinka kellon kääntäisin taaksepäin,
hetkeksi vain pysäyttäisin sen?
Mutta aikamme on lainaa vain,
tämä hetki on se arvokkain.
　
Laiva jatkaa kulkuaan
ei voi jäädä satamaan,
vaikka ikävä on suunnaton.
Jossain meitä odottaa
jälleennäkemisen maa.
Pidä kiinni siitä, mitä on.

----

Ylä-Savon seurakuntien viestinnän kehittämishankkeen loppuraportti löytyy Iisalmen rovastikunnan sivuilta.