25.3.2008

Viestinnän kipukohtia

Aamulla pakkasta -20. Huikea auringonpaiste ja pakkasen hopeoimat puut aamuilona työmatkalla. Ja aurinkolasit päässä jo klo 6.45! Ihana valo, ihana kevät!

Hankkeeni ei ole vaikuttanut kovin virkeältä viime viikkoina. Bloginpito on takkuillut, kun tähän maaliskuuhun on mahtunut niin vähän työpäiviä (tarkemmin laskettuna niitä on yhteensä 14).

Juuri ennen pääsiäistä sain kuitenkin kootuksi seurakunnilta kyselemäni viestinnän koulutus- ja kehittämistarpeet. Vieremäläisten mielipiteet vielä puuttuvat mutta varsin yksimielisiä tuntuvat seurakuntien työntekijät olevan. Eniten oppia kaivataan näillä alueilla: suullinen viestintä ja vuorovaikutus sekä sisäinen viestintä.

Suullinen viestintä ja vuorovaikutus pitää sisällään sellaisia asioita kuin esiintyminen, ilmaisu, oma viestintätyyli, ääni ja puhe, vuorovaikutustaidot sekä asiakaspalvelu. Sisäiseen viestintään kuuluvat mm. työyhteisöviestintä, kokousviestintä, palautteen antaminen ja vastaanottaminen, esimies-alaisviestintä, perehdytys sekä intranetin ja muiden sisäisen viestinnän välineiden käyttö.

Verkkoviestinnän kehittäminen ei noussut kyselyissäni esille samalla lailla kautta linjan kuin nuo kaksi muuta. Se on alue, joka tuntuu seurakunnissa olevan edelleen varsin harvojen - yleensä nuorisotyöntekijöitten - käsissä. Kotisivutyökaluja pidetään vaikeina ja verkkomaailman omaksumista kaikenkaikkiaan liian työläänä, jotta siihen liikenisi aikaa. Tässä asiassa etenemme yhdessä eKirkon kanssa niin, että jo 15.4. on ensimmäinen, kotisivutyökaluun opastava koulutuspäivä. Mukana ovat Iisalmen, Keiteleen, Pielaveden, Sonkajärven ja Vieremän seurakunnat, jotka uusivat parhaillaan sivustojaan.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pitää tunnustaa etten ole koskaan kommentoinut blogia. Toivottavasti osaan.
Tunnustukseni voi olla yllätys niille, jotka ovat luulleet että osaisin näitä juttuja. Oikeasti en osaa yhtään enempää kuin se kuuluisa tavallinen kadunmies.
Hankkeemme ideana onkin ettei tarvitse olla viestintä- tai atk-guru käyttääkseen näitä nykyajan vermeitä. Tärkeämpää on, että on sanottavaa ja kiinnostus kuunnella mitä toiset sanovat. Tarkoitus kyllä kehittää keinot.

Helena K. kirjoitti...

Hyvä, Lauri!
Millainen blogikommentaattori sinusta vielä kehittyykään...
Iloitsen kanssasi siitä, että myös nettityökalut ovat kehittyneet niin, että voimme keskittyä olennaiseen: sisältöön.

Anonyymi kirjoitti...

Olen joutunut elämässäni perehtymään ylen paljon sanattomaan viestintään ja pidän sitä erityisenä kielenä. Mielenstäni tosi tarpeeseen tulee kaikenlainen viestintä, jolla ihmiset oppisivat kuulemaan ja ymmärtämään toista ihmistä.
Hoitotyössä näen, että potilasta saatetaan lääkitä, ruokkia(=viedä ruoka ja hakea se pois), eikä kuitenkaan olla ollenkaan tietoisia miten potilas voi! Eikä se kiinnostakaan!
Tulee apua-olo!
Olen siis kasvatustyötä tekevä, omaishoitaja, en hoitoalan ammattilainen.