Olen yllättäen mukana rovastikunnallisen miesten tapahtuman järjestelyissä. Sellainen on Iisalmessa, Kustaa Aadolfin kirkossa, perjantaina 29.8.2008 klo 17-21.
Perheessäni on neljä miestä, joten sikäli olen kyllä pätevä tähän tehtävään. Hankkeeni nimi - Mies yli laidan! - on tosin hiukan kyseenalainen tässä yhteydessä.
On kiinnostavaa nähdä, miten miehet läheltä ja kaukaa ottavat tapahtuman omakseen. Miehestä mittaa -otsikon alla mietitään mm. työelämän arvoja ja miehen matkantekoa. Ohjelmaa ovat toteuttamassa ainakin Joensuun piispa Arseni, kaupunginjohtaja Martti Harju, tekniikan tohtori h.c. Ilpo Martikainen ja kenttäpiispa Hannu Niskanen. Sekä rakastettu muusikko Pekka Simojoki - Mies ja kitara.
Pekka jos kuka tietää, millaista on kipuilla työn ja perhe-elämän välillä, onhan hän jatkuvasti tien päällä. Näin hän kertoo laulussaan Elämän sylissä:
Kuljen vieraissa kylissä, tunnen murheen ja riemun.
Olen astellut kaarisillat ja pitkospuut.
Olen elämän sylissä, minne polkuni vie mun.
Tunnen paahtavat helteet ja kylmät tammikuut.
Se on elämää se, se on elämää se! Minä menen ja minä tulen takaisin.
Se on elämää se, se on elämää se! Olen sylissä kuitenkin.
Simojoen musiikista saa nauttia syksyn alussa Ylä-Savossa tiuhaan, sillä syyskuun alkupäivinä hän on EXIT-yhtyeen kanssa mukana Lapinlahden viidensillä yhteiskristillisillä Yhteyspäivillä.
30.5.2008
26.5.2008
Kerron kirkosta ja kirkon vierestä
Kerro kirkosta -seminaari, Wanha Satama 21.5.2008 (järj. Kotimaa-yhtiöt)
Professori Leif Åberg, 60 v-juhlaseminaari, Helsingin yliopisto 21.5.2008 (järj. Viestinnän laitos)
Osallistuin siis viime viikolla Helsingissä näihin kahteen erittäin kiinnostavaan seminaariin. Molemmissa olisi ollut ohjelmaa klo 9-21, joten jouduin tekemään valintoja.
Koska ensisijaisesti olin virkamatkalla kirkon viestintätyöntekijänä, olin enimmän aikaa Wanhassa Satamassa. Yliopistolle poikkesin iltapäiväksi, koska minulla oli juhlaseminaarissa myös oma kommenttipuheenvuoro.
Kerro kirkosta järjestettiin nyt ensimmäisen kerran. Ilmeisesti suosio yllätti järjestäjät, sillä Wanhaan Satamaan olisi ollut tulokkaita enemmänkin kuin se 80, mitä tilaan mahtui. Olin ylpeä siitä, että Ylä-Savosta meitä oli peräti kolme: lääninrovasti Lauri Jäntti, iisalmelainen seurakunta-aktiivi Kyllikki Tuominen ja minä. Alustajat olivat todella nimekkäitä, mikä tietysti näkyi seminaarimaksussa. Ei silti, oli heillä myös annettavaa. Lisäksi esitykset olivat hauskoja.
Nämä kuuntelin:
- johtaja Teppo Turkin (Suomen taideyliopistojen koulutus- ja kehittämisinstituutti) alustus kirkosta ubiikin aattona
- johtaja Kimmo Kääriäisen (Kirkon tutkimuskeskus) ja päätoimittaja Reetta Meriläisen (Helsingin Sanomat) alustukset kirkosta mediassa
- johtaja Olli-Pekka Heinosen (Yle) alustus kansallisesta instituutiosta muuttuvassa toimintaympäristössä
- muusikko Jukka Perkon alustus luovuudesta voimavarana (höystettynä upeilla, jatsahtavilla virsisovituksilla, soittimina saksofoni ja kitara)
- hankekoordinaattori Hannu Majamäen (Kirkkohallitus) alustus kirkon interaktiivisten palvelujen kehittämisestä.
Ubiikki (ubiquitous) on muuten alun perin teologinen termi ja viittaa Kristuksen kaikkialle ulottuvaan läsnäoloon. Nykyisin sillä tarkoitetaan online-yhteiskuntaa, jossa ollaan 24/7 kytkeytyneenä verkon tarjoamiin palveluihin. Suomeksi ubiikki tarkoittaa arjen tietoyhteiskuntaa.
Teppo Turkki esitteli käsitteet nettinatiivi (alle 30-vuotiaat) ja nettituristi (yli 30-vuotiaat). Natiivit ovat netissä kuin kotonaan eivätkä vain vieraile siellä. Suomessa mennään samaan suuntaan kuin Japanissa, missä jo nelisen vuotta sitten tutkimusten mukaan 1/5 ajasta oltiin verkkoon kytkeytyneinä. Puolet tuosta ajasta kului viestintään, toinen puoli hyötytietojen etsimiseen, viihtymiseen ja yleiseen tylsyyden karkottamiseen.
Siinä sitä onkin kirkolle haastetta, kun seurakunta ei ole ensisijaisesti paikassa vaan ihmisissä; kun ensin on virtuaalisuus, sitten henkilökohtaisuus. Tuolloin se, millaiseen estetiikkaan, rytmeihin ja ääniin sanoma puetaan, tulee todella tärkeäksi. Oiva esimerkki siitä, miten perinteestä ponnistaen on saatu aikaan mobiili hittituote on katolisen kirkon keksintö tarjota päivän rukous tekstiviestinä.
Kimmo Kääriäisen mukaan suomalaiset näkevät kirkon aiempaa suvaitsevaisempana, heikkojen puolustajana, armahtavana sekä jopa joustavampana. Suhtautuminen on perusmyönteistä, joskin kirkko on hiukan etäinen.
Arvostan suuresti Kirkon tutkimuskeskuksen työtä. Juuri siksi pidän sen johtajalta halpahintaisena yleisön kosiskeluna letkautusta, jonka mukaan pastori Jari Rankinen on siirtynyt Afganistaniin tutustumaan siihen, mikä naisen aseman pitäisi hänen mielestään olla. Oletus on, että kirkon viestijät ovat niin moderneja, että nauravat vitseille toisinajattelijoista. Olen varmasti vanhanaikainen mutta mielestäni ihmisten julkinen pilkkaaminen ei kuulu hyviin tapoihin.
Hesarin päätoimittaja ja muuta raikasta
En ole ennen kuullut Reetta Meriläistä ja viehätyin hänen tyylistään kovasti. Hän oli välitön, hauska ja itsekriittinen, ei ollenkaan sellaista ylimysainesta kuin jotkut tapaamani päätoimittajat. Meriläisen mukaan kirkkoa käsitellään mediassa samoin kuin mitä tahansa instituutiota. Ja kaikki perinteiset instituutiot ovat nyt kriisissä. Tasa-arvo ja erilaisuuden hyväksyminen ovat suomalaisen yhteiskunnan taistelupaikkoja yleensäkin eikä kirkko tee siinä poikkeusta.
Meriläisen mukaan vaihtoehdot ovat:
- sulkea silmät, käpertyä sisäänpäin ja toivoa, että "internet menee ohi" (se ei mene!)
- tunnistaa omat vahvuudet, oma ydinsisältö ja opetella toimimaan uudessa maailmassa (mikä vaatii nöyryyttä, rohkeutta ja luovuutta).
On avainasia tunnistaa ympäröivän maailman muutokset ja se, mikä ei muutu. Toinen avainasia on tunnistaa ihmisten tarpeet tässä ajassa ja tutustua varsinkin heihin, jotka ovat meistä erityisen kaukana.
Meriläisen mukaan kirkon kuva mediassa on vähän sumea ja heilahtanut sekä turhan viileä - missä ovat tunteet? Kirkolla on sanoma mutta siitä ei oikein osata viestiä. Kirkko on hiukan hukassa mutta niin ovat kaikki muutkin perinteiset instituutiot. Toisaalta: epäröivä ja etsivä kirkko on mahdollisuus. Meriläisen mukaan mediassa kirkko yhdistyy kuitenkin myös perussanomaan: armoon, toivoon, jakamattomaan ihmisarvoon, ja tämä tuo kirkolle nostetta.
Kirkollisen viestinnän innovaatiopalkinto 2008 annettiin tamperelaisten nuoria aikuisia tavoittavalle työlle, jonka nimi on Uusi verso. Kampanjan sivustolta löytyy myös YouTubessa vauhdikkaasti leviävä kampanjavideo Jaakko ja uusi verso. Uuden verson väen viesti seminaarilaisille oli, että nuorissa aikuisissa on valtavasti potentiaalia. Se pitäisi seurakunnissa päästää irti eikä toimia niin, että rahaa, valtaa ja resursseja saa käyttöön vasta sitten, kun täyttää 55.
Viestinnän professorin juhlaseminaari
Professori Leif Åberg eli Lefa kutsui minut elämäni ensimmäiseen viestinnän tutkimusseminaariin yli kymmenen vuotta sitten. Hän myös toimi v. 2000-2001 käymäni Viestintäpäällikön koulutusohjelman innostavana kouluttajana. Ja tietysti olen lukenut Åbergiä työtäni, omia opintojani ja toisten ohjaamista varten.
Leif Åbergin juhlaseminaarissa ehdin kuunnella
- yliopistonlehtori Salli Hakalan (Helsingin yliopisto) ja dosentti Hannele Seeckin (Työterveyslaitos) puheenvuoron kriisiviestinnästä; ovat julkaisseet myös kirjan Kriisi ja viestintä, jota suosittelen lämpimästi kaikille kriisiviestinnästä kiinnostuneille
- dosentti Erkki Karvosen (Tampereen yliopisto) puheenvuoron mediamaailman viihteellistymisestä ja dosentti Juha Herkmanin (Helsingin yliopisto) kommentit siihen
- hollantilaissyntyisen professori Marita Vosin (Jyväskylän yliopisto) puheenvuoron viestinnän arvioinnista ja mittaamisesta; tätä esitystä kommentoin itse englanniksi
- lehtori Pekka Pällin (Helsingin kauppakorkeakoulu) puheenvuoron globalisaation eettisistä haasteista ja yhteiskuntavastuun asiantuntija Maija-Leena Uimosen (Työ- ja elinkeinoministeriö) kommentit siihen.
Hakalan ja Seeckin osiosta jäi erityisesti mieleen se, miten vahvasti suomalaisissa julkisissa organisaatioissa – seurakunnat eivät ole poikkeus – elää ajatus siitä, että tietoa siirretään lähettäjältä vastaanottajalle, sen sijaan, että sitä luotaisiin yhdessä, vuorovaikutuksessa. Kriisitilanteissa varsinkaan pelkkä tiedonjako ei riitä, viranomaisella pitää olla kasvot ja tunteet.
Erkki Karvonen hahmotteli kiinnostavasti median emotionaalistumista ja viihteellistymistä. Itse asiassa hänen ajatuksensa olivat hyvin samantyyppisiä kuin Olli-Pekka Heinosen ajatukset aamupäivällä. Perinteisistä lukijan, katsojan ja kuuntelijan rooleista on siirrytty aktiivisiin tarinankertojan, kehittäjän ja osallistujan rooleihin. Ennen tärkeää oli informaatio (sisältö; mitä), nyt tärkeää on muoto (miten). Se joukko, joka rientää kirkkoihin sanankuuloon, on todellakin hupenemassa. Myös kirkon odotetaan yhä enemmän ruokkivan ihmisen elämysten, tunteiden ja yhteisöllisyyden kaipuuta.
Pekka Pällin alustuksesta haluan erityisesti mainita sen, miten nykymaailmassa eettisyys on neuvoteltava asia. Jos näin on, niin eikö meidän pitäisi kirkon ihmisinä nousta barrikadeille – puolustamaan ihmisarvoa, joka ei ole neuvoteltavissa? Tämä liittyy suoraan siihen, mitä Kotimaan toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälä sanoi Wanhan Sataman seminaariavauksessa: pitäisikö lopettaa vikiseminen ja kertoa kirkkaasti, mitä kirkko tekee esimerkiksi köyhyyden vastaisessa taistelussa.
Leif Åbergin juhlaseminaarin päätteeksi julkistettiin professori Pekka Aulan toimittama teos Kivi vai katedraali. Organisaatioviestintä teoriasta käytäntöön. Kirjoittajat ovat Suomen eturivin viestintäammattilaisia ja tutkijoita, joten 315 sivussa riittää kiinnostavaa luettavaa.
P.S. Oli muuten ihan hulppeaa heittää konsistorin salissa esille powerpointit, jotka oli tehty Iisalmen seurakunnan uudelle pohjalle. Ne olivat sitäpaitsi huomattavasti paremman näköiset kuin useimpien muiden.
Yliopiston seminaarin aineisto löytyy täältä: http://www.aula.fi/ > Lefa 60
Kerro kirkosta -seminaarin aineisto tulee toivottavasti tänne: http://www.kerrokirkosta.fi/
Professori Leif Åberg, 60 v-juhlaseminaari, Helsingin yliopisto 21.5.2008 (järj. Viestinnän laitos)
Osallistuin siis viime viikolla Helsingissä näihin kahteen erittäin kiinnostavaan seminaariin. Molemmissa olisi ollut ohjelmaa klo 9-21, joten jouduin tekemään valintoja.
Koska ensisijaisesti olin virkamatkalla kirkon viestintätyöntekijänä, olin enimmän aikaa Wanhassa Satamassa. Yliopistolle poikkesin iltapäiväksi, koska minulla oli juhlaseminaarissa myös oma kommenttipuheenvuoro.
Kerro kirkosta järjestettiin nyt ensimmäisen kerran. Ilmeisesti suosio yllätti järjestäjät, sillä Wanhaan Satamaan olisi ollut tulokkaita enemmänkin kuin se 80, mitä tilaan mahtui. Olin ylpeä siitä, että Ylä-Savosta meitä oli peräti kolme: lääninrovasti Lauri Jäntti, iisalmelainen seurakunta-aktiivi Kyllikki Tuominen ja minä. Alustajat olivat todella nimekkäitä, mikä tietysti näkyi seminaarimaksussa. Ei silti, oli heillä myös annettavaa. Lisäksi esitykset olivat hauskoja.
Nämä kuuntelin:
- johtaja Teppo Turkin (Suomen taideyliopistojen koulutus- ja kehittämisinstituutti) alustus kirkosta ubiikin aattona
- johtaja Kimmo Kääriäisen (Kirkon tutkimuskeskus) ja päätoimittaja Reetta Meriläisen (Helsingin Sanomat) alustukset kirkosta mediassa
- johtaja Olli-Pekka Heinosen (Yle) alustus kansallisesta instituutiosta muuttuvassa toimintaympäristössä
- muusikko Jukka Perkon alustus luovuudesta voimavarana (höystettynä upeilla, jatsahtavilla virsisovituksilla, soittimina saksofoni ja kitara)
- hankekoordinaattori Hannu Majamäen (Kirkkohallitus) alustus kirkon interaktiivisten palvelujen kehittämisestä.
Ubiikki (ubiquitous) on muuten alun perin teologinen termi ja viittaa Kristuksen kaikkialle ulottuvaan läsnäoloon. Nykyisin sillä tarkoitetaan online-yhteiskuntaa, jossa ollaan 24/7 kytkeytyneenä verkon tarjoamiin palveluihin. Suomeksi ubiikki tarkoittaa arjen tietoyhteiskuntaa.
Teppo Turkki esitteli käsitteet nettinatiivi (alle 30-vuotiaat) ja nettituristi (yli 30-vuotiaat). Natiivit ovat netissä kuin kotonaan eivätkä vain vieraile siellä. Suomessa mennään samaan suuntaan kuin Japanissa, missä jo nelisen vuotta sitten tutkimusten mukaan 1/5 ajasta oltiin verkkoon kytkeytyneinä. Puolet tuosta ajasta kului viestintään, toinen puoli hyötytietojen etsimiseen, viihtymiseen ja yleiseen tylsyyden karkottamiseen.
Siinä sitä onkin kirkolle haastetta, kun seurakunta ei ole ensisijaisesti paikassa vaan ihmisissä; kun ensin on virtuaalisuus, sitten henkilökohtaisuus. Tuolloin se, millaiseen estetiikkaan, rytmeihin ja ääniin sanoma puetaan, tulee todella tärkeäksi. Oiva esimerkki siitä, miten perinteestä ponnistaen on saatu aikaan mobiili hittituote on katolisen kirkon keksintö tarjota päivän rukous tekstiviestinä.
Kimmo Kääriäisen mukaan suomalaiset näkevät kirkon aiempaa suvaitsevaisempana, heikkojen puolustajana, armahtavana sekä jopa joustavampana. Suhtautuminen on perusmyönteistä, joskin kirkko on hiukan etäinen.
Arvostan suuresti Kirkon tutkimuskeskuksen työtä. Juuri siksi pidän sen johtajalta halpahintaisena yleisön kosiskeluna letkautusta, jonka mukaan pastori Jari Rankinen on siirtynyt Afganistaniin tutustumaan siihen, mikä naisen aseman pitäisi hänen mielestään olla. Oletus on, että kirkon viestijät ovat niin moderneja, että nauravat vitseille toisinajattelijoista. Olen varmasti vanhanaikainen mutta mielestäni ihmisten julkinen pilkkaaminen ei kuulu hyviin tapoihin.
Hesarin päätoimittaja ja muuta raikasta
En ole ennen kuullut Reetta Meriläistä ja viehätyin hänen tyylistään kovasti. Hän oli välitön, hauska ja itsekriittinen, ei ollenkaan sellaista ylimysainesta kuin jotkut tapaamani päätoimittajat. Meriläisen mukaan kirkkoa käsitellään mediassa samoin kuin mitä tahansa instituutiota. Ja kaikki perinteiset instituutiot ovat nyt kriisissä. Tasa-arvo ja erilaisuuden hyväksyminen ovat suomalaisen yhteiskunnan taistelupaikkoja yleensäkin eikä kirkko tee siinä poikkeusta.
Meriläisen mukaan vaihtoehdot ovat:
- sulkea silmät, käpertyä sisäänpäin ja toivoa, että "internet menee ohi" (se ei mene!)
- tunnistaa omat vahvuudet, oma ydinsisältö ja opetella toimimaan uudessa maailmassa (mikä vaatii nöyryyttä, rohkeutta ja luovuutta).
On avainasia tunnistaa ympäröivän maailman muutokset ja se, mikä ei muutu. Toinen avainasia on tunnistaa ihmisten tarpeet tässä ajassa ja tutustua varsinkin heihin, jotka ovat meistä erityisen kaukana.
Meriläisen mukaan kirkon kuva mediassa on vähän sumea ja heilahtanut sekä turhan viileä - missä ovat tunteet? Kirkolla on sanoma mutta siitä ei oikein osata viestiä. Kirkko on hiukan hukassa mutta niin ovat kaikki muutkin perinteiset instituutiot. Toisaalta: epäröivä ja etsivä kirkko on mahdollisuus. Meriläisen mukaan mediassa kirkko yhdistyy kuitenkin myös perussanomaan: armoon, toivoon, jakamattomaan ihmisarvoon, ja tämä tuo kirkolle nostetta.
Kirkollisen viestinnän innovaatiopalkinto 2008 annettiin tamperelaisten nuoria aikuisia tavoittavalle työlle, jonka nimi on Uusi verso. Kampanjan sivustolta löytyy myös YouTubessa vauhdikkaasti leviävä kampanjavideo Jaakko ja uusi verso. Uuden verson väen viesti seminaarilaisille oli, että nuorissa aikuisissa on valtavasti potentiaalia. Se pitäisi seurakunnissa päästää irti eikä toimia niin, että rahaa, valtaa ja resursseja saa käyttöön vasta sitten, kun täyttää 55.
Viestinnän professorin juhlaseminaari
Professori Leif Åberg eli Lefa kutsui minut elämäni ensimmäiseen viestinnän tutkimusseminaariin yli kymmenen vuotta sitten. Hän myös toimi v. 2000-2001 käymäni Viestintäpäällikön koulutusohjelman innostavana kouluttajana. Ja tietysti olen lukenut Åbergiä työtäni, omia opintojani ja toisten ohjaamista varten.
Leif Åbergin juhlaseminaarissa ehdin kuunnella
- yliopistonlehtori Salli Hakalan (Helsingin yliopisto) ja dosentti Hannele Seeckin (Työterveyslaitos) puheenvuoron kriisiviestinnästä; ovat julkaisseet myös kirjan Kriisi ja viestintä, jota suosittelen lämpimästi kaikille kriisiviestinnästä kiinnostuneille
- dosentti Erkki Karvosen (Tampereen yliopisto) puheenvuoron mediamaailman viihteellistymisestä ja dosentti Juha Herkmanin (Helsingin yliopisto) kommentit siihen
- hollantilaissyntyisen professori Marita Vosin (Jyväskylän yliopisto) puheenvuoron viestinnän arvioinnista ja mittaamisesta; tätä esitystä kommentoin itse englanniksi
- lehtori Pekka Pällin (Helsingin kauppakorkeakoulu) puheenvuoron globalisaation eettisistä haasteista ja yhteiskuntavastuun asiantuntija Maija-Leena Uimosen (Työ- ja elinkeinoministeriö) kommentit siihen.
Hakalan ja Seeckin osiosta jäi erityisesti mieleen se, miten vahvasti suomalaisissa julkisissa organisaatioissa – seurakunnat eivät ole poikkeus – elää ajatus siitä, että tietoa siirretään lähettäjältä vastaanottajalle, sen sijaan, että sitä luotaisiin yhdessä, vuorovaikutuksessa. Kriisitilanteissa varsinkaan pelkkä tiedonjako ei riitä, viranomaisella pitää olla kasvot ja tunteet.
Erkki Karvonen hahmotteli kiinnostavasti median emotionaalistumista ja viihteellistymistä. Itse asiassa hänen ajatuksensa olivat hyvin samantyyppisiä kuin Olli-Pekka Heinosen ajatukset aamupäivällä. Perinteisistä lukijan, katsojan ja kuuntelijan rooleista on siirrytty aktiivisiin tarinankertojan, kehittäjän ja osallistujan rooleihin. Ennen tärkeää oli informaatio (sisältö; mitä), nyt tärkeää on muoto (miten). Se joukko, joka rientää kirkkoihin sanankuuloon, on todellakin hupenemassa. Myös kirkon odotetaan yhä enemmän ruokkivan ihmisen elämysten, tunteiden ja yhteisöllisyyden kaipuuta.
Pekka Pällin alustuksesta haluan erityisesti mainita sen, miten nykymaailmassa eettisyys on neuvoteltava asia. Jos näin on, niin eikö meidän pitäisi kirkon ihmisinä nousta barrikadeille – puolustamaan ihmisarvoa, joka ei ole neuvoteltavissa? Tämä liittyy suoraan siihen, mitä Kotimaan toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälä sanoi Wanhan Sataman seminaariavauksessa: pitäisikö lopettaa vikiseminen ja kertoa kirkkaasti, mitä kirkko tekee esimerkiksi köyhyyden vastaisessa taistelussa.
Leif Åbergin juhlaseminaarin päätteeksi julkistettiin professori Pekka Aulan toimittama teos Kivi vai katedraali. Organisaatioviestintä teoriasta käytäntöön. Kirjoittajat ovat Suomen eturivin viestintäammattilaisia ja tutkijoita, joten 315 sivussa riittää kiinnostavaa luettavaa.
P.S. Oli muuten ihan hulppeaa heittää konsistorin salissa esille powerpointit, jotka oli tehty Iisalmen seurakunnan uudelle pohjalle. Ne olivat sitäpaitsi huomattavasti paremman näköiset kuin useimpien muiden.
Yliopiston seminaarin aineisto löytyy täältä: http://www.aula.fi/ > Lefa 60
Kerro kirkosta -seminaarin aineisto tulee toivottavasti tänne: http://www.kerrokirkosta.fi/
23.5.2008
Suhinaa
Olimme maanantaista tiistaihin Kajaanissa Iisalmen seurakunnan työntekijöiden kanssa käynnistämässä seurakunnan strategiatyöskentelyä.
Keskiviikosta torstaihin olin Helsingissä Kotimaa-yhtiöitten Kerro kirkosta -seminaarissa ja viestinnän professori Leif Åbergin 60-vuotisjuhlaseminaarissa.
Päässä suhisee. Purettavaa ja pureskeltavaa on paljon. Tarjoilen paloja täällä, kunhan saan tolkkua ajatuksiini.
Ensi hätään lue kuitenkin Irja Askolan blogi Kotimaasta, siinä on esimakua tulevasta.
Kajaanissa ei muuten vielä vihertänyt ollenkaan. Helsingissä kukkivat omenapuut ja syreenit. Suomi on iso maa!
Keskiviikosta torstaihin olin Helsingissä Kotimaa-yhtiöitten Kerro kirkosta -seminaarissa ja viestinnän professori Leif Åbergin 60-vuotisjuhlaseminaarissa.
Päässä suhisee. Purettavaa ja pureskeltavaa on paljon. Tarjoilen paloja täällä, kunhan saan tolkkua ajatuksiini.
Ensi hätään lue kuitenkin Irja Askolan blogi Kotimaasta, siinä on esimakua tulevasta.
Kajaanissa ei muuten vielä vihertänyt ollenkaan. Helsingissä kukkivat omenapuut ja syreenit. Suomi on iso maa!
13.5.2008
Hyvä ja paha tieto
Kirkon vuotuisten viestintäpäivien ohjelma julkistettiin tänään. Se on tosi mielenkiintoinen! Aiheena on Hyvä ja paha tieto.
Poimintoja:
Poimintoja:
- Hyvän tiedon karuselli (jaetaan kokemuksia, esittäytymässä myös meidän hankkeemme)
- Tiedottajan ammatti-identiteetti
- Dinosauruksesta kärpäksi - perinteisen organisaation taivuttaminen nettimaailmaan
- Pop-messu tuomiokirkossa
Nyt kaikki viestintäaktiivit anomaan kirkkoneuvostoilta matkarahoja, ellei niitä vielä budjeteissa ole! Viestintäpäivät ovat Helsingissä 17.-19.9. Ohjelma löytyy täältä.
12.5.2008
Kirkkolaivasta putoajista
Rovastikunnan työntekijöillä oli hiljan mainio tilaisuus kuunnella yhden kirkollisen konkarin, tamperelaisen teologian tohtori Juha Kauppisen alustusta kirkosta eroamisen ja kirkkoon liittymisen syistä.
Kauppinen tyypitteli eroajat seitsemään pääryhmään:
Kauppinen tyypitteli eroajat seitsemään pääryhmään:
- Nuori aikuinen (tyypillisin eroaja: kotoa muuttaja, jonka ero liittyy itsenäistymiseen, netin käyttäjä, kaveria seuraava, heti kaiken haluava, "mun juttua" etsivä)
- Seurakuntaan muuttaja (erityisesti monimuuttaja, irrallinen, kotikirkko kateissa)
- "Kaiken saanut" (vihitty, lapset kastettu ja konfirmoitu, viidenkympin kriisi)
- Paremman uskon etsijä (kuten helluntailainen, joogi, new age)
- Vapaamatkustaja (yhteisvastuun kadottanut, osallistuu toimintaan mutta ei jäsen)
- Kirkon kannanottoihin pettyjä (erityisesti suurten kaupunkien nuoret aikuiset, naispappeus, homoliitot, yhteiskuntavastuu; toisaalta pettyjissä on myös kirkon liialliseen suvaitsevaisuuteen ja päättämättömyyteen pettyjiä)
- Kirkosta vieraantunut (tämä vain taustatekijä, Kauppisen mielestä korostettu liiaksi)
Kauppisen esityksessä tuli vahvasti esille kristillisen kasvatuksen merkitys. Isän ja äidin antamat hengelliset eväät pitävät nuoren aikuisen kirkon jäsenenä. Ja kun on osallistunut seurakunnan toimintaan lapsena ja nuorena, on todennäköisesti kirkon jäsen vielä aikuisenakin - isosena toimiminen on jo tosi kova kirkon jäsenyyteen sitouttaja.
On muuten päästävä siitä harhasta, että kirkosta eroaminen olisi vain "Helsingin tauti". Iisalmen rovastikunnassa kirkkoon kuuluu noin 10 % enemmän väestöstä kuin Etelä-Suomessa mutta jäsenmäärä laskee täsmälleen samaa vauhtia kuin etelässäkin eli 0,6 % vuodessa.
Kirkkoon liittyminen olikin sitten jo eroamista monisyisempi ilmiö. Siinä hätkähdytti se, miten vaikeaa takaisin palaaminen useasti on. Kirkosta eroaminen käy nopsasti, mutta liittyminen on pitkällinen prosessi.
Miten me voisimme tehdä paluun helpommaksi?6.5.2008
Seurakuntalehden aika?
Keskustelimme rovastikunnan viestintätiimissä eilen perusteellisesti siitä, olisiko jo aika tälläkin seudulla ryhtyä julkaisemaan omaa seurakuntalehteä.
Kotimaa-yhtiöt ovat tehneet lehdenteon seurakunnille varsin helpoksi. Kustantajan puolesta hoituvat niin graafinen suunnittelu, sivunvalmistus kuin ilmoitusmyyntikin. Niinollen seurakunnissa voidaan keskittyä tärkeimpään eli sisältöön.
Asiaa perusteellisesti harkittuamme päädyimme kuitenkin vielä odottamaan. Syyt olivat sekä käytännöllisiä että periaatteellisia. Meidän seudullamme monet seurakunnat tekevät erittäin hyvää yhteistyötä paikallislehtensä kanssa. Viestinnän ammattilaisia on seurakunnissa vähän. Oto-tiedottajat ovat kovasti kuormitettuja. Lehden perustaminen ja toimittaminen suuntaisivat viestintähankkeemme eri lailla kuin alun perin oli tarkoitus.
Puuttuiko rohkeutta? Näkyä? Tahtoa? Vai olimmeko viisaita?
Se jää nähtäväksi. Joka tapauksessa asiaan palataan viimeistään ensi vuoden syksyllä.
Kotimaa-yhtiöt ovat tehneet lehdenteon seurakunnille varsin helpoksi. Kustantajan puolesta hoituvat niin graafinen suunnittelu, sivunvalmistus kuin ilmoitusmyyntikin. Niinollen seurakunnissa voidaan keskittyä tärkeimpään eli sisältöön.
Asiaa perusteellisesti harkittuamme päädyimme kuitenkin vielä odottamaan. Syyt olivat sekä käytännöllisiä että periaatteellisia. Meidän seudullamme monet seurakunnat tekevät erittäin hyvää yhteistyötä paikallislehtensä kanssa. Viestinnän ammattilaisia on seurakunnissa vähän. Oto-tiedottajat ovat kovasti kuormitettuja. Lehden perustaminen ja toimittaminen suuntaisivat viestintähankkeemme eri lailla kuin alun perin oli tarkoitus.
Puuttuiko rohkeutta? Näkyä? Tahtoa? Vai olimmeko viisaita?
Se jää nähtäväksi. Joka tapauksessa asiaan palataan viimeistään ensi vuoden syksyllä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
