Kerron kirkosta ja kirkon vierestä

Kerro kirkosta -seminaari, Wanha Satama 21.5.2008 (järj. Kotimaa-yhtiöt)
Professori Leif Åberg, 60 v-juhlaseminaari, Helsingin yliopisto 21.5.2008 (järj. Viestinnän laitos)

Osallistuin siis viime viikolla Helsingissä näihin kahteen erittäin kiinnostavaan seminaariin. Molemmissa olisi ollut ohjelmaa klo 9-21, joten jouduin tekemään valintoja.

Koska ensisijaisesti olin virkamatkalla kirkon viestintätyöntekijänä, olin enimmän aikaa Wanhassa Satamassa. Yliopistolle poikkesin iltapäiväksi, koska minulla oli juhlaseminaarissa myös oma kommenttipuheenvuoro.

Kerro kirkosta järjestettiin nyt ensimmäisen kerran. Ilmeisesti suosio yllätti järjestäjät, sillä Wanhaan Satamaan olisi ollut tulokkaita enemmänkin kuin se 80, mitä tilaan mahtui. Olin ylpeä siitä, että Ylä-Savosta meitä oli peräti kolme: lääninrovasti Lauri Jäntti, iisalmelainen seurakunta-aktiivi Kyllikki Tuominen ja minä. Alustajat olivat todella nimekkäitä, mikä tietysti näkyi seminaarimaksussa. Ei silti, oli heillä myös annettavaa. Lisäksi esitykset olivat hauskoja.

Nämä kuuntelin:
- johtaja Teppo Turkin (Suomen taideyliopistojen koulutus- ja kehittämisinstituutti) alustus kirkosta ubiikin aattona
- johtaja Kimmo Kääriäisen (Kirkon tutkimuskeskus) ja päätoimittaja Reetta Meriläisen (Helsingin Sanomat) alustukset kirkosta mediassa
- johtaja Olli-Pekka Heinosen (Yle) alustus kansallisesta instituutiosta muuttuvassa toimintaympäristössä
- muusikko Jukka Perkon alustus luovuudesta voimavarana (höystettynä upeilla, jatsahtavilla virsisovituksilla, soittimina saksofoni ja kitara)
- hankekoordinaattori Hannu Majamäen (Kirkkohallitus) alustus kirkon interaktiivisten palvelujen kehittämisestä.

Ubiikki (ubiquitous) on muuten alun perin teologinen termi ja viittaa Kristuksen kaikkialle ulottuvaan läsnäoloon. Nykyisin sillä tarkoitetaan online-yhteiskuntaa, jossa ollaan 24/7 kytkeytyneenä verkon tarjoamiin palveluihin. Suomeksi ubiikki tarkoittaa arjen tietoyhteiskuntaa.

Teppo Turkki esitteli käsitteet nettinatiivi (alle 30-vuotiaat) ja nettituristi (yli 30-vuotiaat). Natiivit ovat netissä kuin kotonaan eivätkä vain vieraile siellä. Suomessa mennään samaan suuntaan kuin Japanissa, missä jo nelisen vuotta sitten tutkimusten mukaan 1/5 ajasta oltiin verkkoon kytkeytyneinä. Puolet tuosta ajasta kului viestintään, toinen puoli hyötytietojen etsimiseen, viihtymiseen ja yleiseen tylsyyden karkottamiseen.

Siinä sitä onkin kirkolle haastetta, kun seurakunta ei ole ensisijaisesti paikassa vaan ihmisissä; kun ensin on virtuaalisuus, sitten henkilökohtaisuus. Tuolloin se, millaiseen estetiikkaan, rytmeihin ja ääniin sanoma puetaan, tulee todella tärkeäksi. Oiva esimerkki siitä, miten perinteestä ponnistaen on saatu aikaan mobiili hittituote on katolisen kirkon keksintö tarjota päivän rukous tekstiviestinä.

Kimmo Kääriäisen mukaan suomalaiset näkevät kirkon aiempaa suvaitsevaisempana, heikkojen puolustajana, armahtavana sekä jopa joustavampana. Suhtautuminen on perusmyönteistä, joskin kirkko on hiukan etäinen.

Arvostan suuresti Kirkon tutkimuskeskuksen työtä. Juuri siksi pidän sen johtajalta halpahintaisena yleisön kosiskeluna letkautusta, jonka mukaan pastori Jari Rankinen on siirtynyt Afganistaniin tutustumaan siihen, mikä naisen aseman pitäisi hänen mielestään olla. Oletus on, että kirkon viestijät ovat niin moderneja, että nauravat vitseille toisinajattelijoista. Olen varmasti vanhanaikainen mutta mielestäni ihmisten julkinen pilkkaaminen ei kuulu hyviin tapoihin.

Hesarin päätoimittaja ja muuta raikasta

En ole ennen kuullut Reetta Meriläistä ja viehätyin hänen tyylistään kovasti. Hän oli välitön, hauska ja itsekriittinen, ei ollenkaan sellaista ylimysainesta kuin jotkut tapaamani päätoimittajat. Meriläisen mukaan kirkkoa käsitellään mediassa samoin kuin mitä tahansa instituutiota. Ja kaikki perinteiset instituutiot ovat nyt kriisissä. Tasa-arvo ja erilaisuuden hyväksyminen ovat suomalaisen yhteiskunnan taistelupaikkoja yleensäkin eikä kirkko tee siinä poikkeusta.

Meriläisen mukaan vaihtoehdot ovat:
- sulkea silmät, käpertyä sisäänpäin ja toivoa, että "internet menee ohi" (se ei mene!)
- tunnistaa omat vahvuudet, oma ydinsisältö ja opetella toimimaan uudessa maailmassa (mikä vaatii nöyryyttä, rohkeutta ja luovuutta).

On avainasia tunnistaa ympäröivän maailman muutokset ja se, mikä ei muutu. Toinen avainasia on tunnistaa ihmisten tarpeet tässä ajassa ja tutustua varsinkin heihin, jotka ovat meistä erityisen kaukana.

Meriläisen mukaan kirkon kuva mediassa on vähän sumea ja heilahtanut sekä turhan viileä - missä ovat tunteet? Kirkolla on sanoma mutta siitä ei oikein osata viestiä. Kirkko on hiukan hukassa mutta niin ovat kaikki muutkin perinteiset instituutiot. Toisaalta: epäröivä ja etsivä kirkko on mahdollisuus. Meriläisen mukaan mediassa kirkko yhdistyy kuitenkin myös perussanomaan: armoon, toivoon, jakamattomaan ihmisarvoon, ja tämä tuo kirkolle nostetta.

Kirkollisen viestinnän innovaatiopalkinto 2008 annettiin tamperelaisten nuoria aikuisia tavoittavalle työlle, jonka nimi on Uusi verso. Kampanjan sivustolta löytyy myös YouTubessa vauhdikkaasti leviävä kampanjavideo Jaakko ja uusi verso. Uuden verson väen viesti seminaarilaisille oli, että nuorissa aikuisissa on valtavasti potentiaalia. Se pitäisi seurakunnissa päästää irti eikä toimia niin, että rahaa, valtaa ja resursseja saa käyttöön vasta sitten, kun täyttää 55.

Viestinnän professorin juhlaseminaari

Professori Leif Åberg eli Lefa kutsui minut elämäni ensimmäiseen viestinnän tutkimusseminaariin yli kymmenen vuotta sitten. Hän myös toimi v. 2000-2001 käymäni Viestintäpäällikön koulutusohjelman innostavana kouluttajana. Ja tietysti olen lukenut Åbergiä työtäni, omia opintojani ja toisten ohjaamista varten.

Leif Åbergin juhlaseminaarissa ehdin kuunnella
- yliopistonlehtori Salli Hakalan (Helsingin yliopisto) ja dosentti Hannele Seeckin (Työterveyslaitos) puheenvuoron kriisiviestinnästä; ovat julkaisseet myös kirjan Kriisi ja viestintä, jota suosittelen lämpimästi kaikille kriisiviestinnästä kiinnostuneille
- dosentti Erkki Karvosen (Tampereen yliopisto) puheenvuoron mediamaailman viihteellistymisestä ja dosentti Juha Herkmanin (Helsingin yliopisto) kommentit siihen
- hollantilaissyntyisen professori Marita Vosin (Jyväskylän yliopisto) puheenvuoron viestinnän arvioinnista ja mittaamisesta; tätä esitystä kommentoin itse englanniksi
- lehtori Pekka Pällin (Helsingin kauppakorkeakoulu) puheenvuoron globalisaation eettisistä haasteista ja yhteiskuntavastuun asiantuntija Maija-Leena Uimosen (Työ- ja elinkeinoministeriö) kommentit siihen.

Hakalan ja Seeckin osiosta jäi erityisesti mieleen se, miten vahvasti suomalaisissa julkisissa organisaatioissa – seurakunnat eivät ole poikkeus – elää ajatus siitä, että tietoa siirretään lähettäjältä vastaanottajalle, sen sijaan, että sitä luotaisiin yhdessä, vuorovaikutuksessa. Kriisitilanteissa varsinkaan pelkkä tiedonjako ei riitä, viranomaisella pitää olla kasvot ja tunteet.

Erkki Karvonen hahmotteli kiinnostavasti median emotionaalistumista ja viihteellistymistä. Itse asiassa hänen ajatuksensa olivat hyvin samantyyppisiä kuin Olli-Pekka Heinosen ajatukset aamupäivällä. Perinteisistä lukijan, katsojan ja kuuntelijan rooleista on siirrytty aktiivisiin tarinankertojan, kehittäjän ja osallistujan rooleihin. Ennen tärkeää oli informaatio (sisältö; mitä), nyt tärkeää on muoto (miten). Se joukko, joka rientää kirkkoihin sanankuuloon, on todellakin hupenemassa. Myös kirkon odotetaan yhä enemmän ruokkivan ihmisen elämysten, tunteiden ja yhteisöllisyyden kaipuuta.

Pekka Pällin alustuksesta haluan erityisesti mainita sen, miten nykymaailmassa eettisyys on neuvoteltava asia. Jos näin on, niin eikö meidän pitäisi kirkon ihmisinä nousta barrikadeille – puolustamaan ihmisarvoa, joka ei ole neuvoteltavissa? Tämä liittyy suoraan siihen, mitä Kotimaan toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälä sanoi Wanhan Sataman seminaariavauksessa: pitäisikö lopettaa vikiseminen ja kertoa kirkkaasti, mitä kirkko tekee esimerkiksi köyhyyden vastaisessa taistelussa.

Leif Åbergin juhlaseminaarin päätteeksi julkistettiin professori Pekka Aulan toimittama teos Kivi vai katedraali. Organisaatioviestintä teoriasta käytäntöön. Kirjoittajat ovat Suomen eturivin viestintäammattilaisia ja tutkijoita, joten 315 sivussa riittää kiinnostavaa luettavaa.

P.S. Oli muuten ihan hulppeaa heittää konsistorin salissa esille powerpointit, jotka oli tehty Iisalmen seurakunnan uudelle pohjalle. Ne olivat sitäpaitsi huomattavasti paremman näköiset kuin useimpien muiden.

Yliopiston seminaarin aineisto löytyy täältä: http://www.aula.fi/ > Lefa 60
Kerro kirkosta -seminaarin aineisto tulee toivottavasti tänne: http://www.kerrokirkosta.fi/