Juhannus tämäkin

Perhe lähti Keuruulle juhannuspäiväksi saamaan hengen ravintoa ja tapaamaan tuttuja. Koska ajoin viime viikolla 800 km, en jaksanut bussimatkailua ajatellakaan.

Viime viikonloppuna olimme sitäpaitsi Lähetysjuhlilla ja ensi viikonloppuna on Sanansaattajien päivät Iisalmessa, joten hengellisten kesäjuhlien kiintiö kyllä ihan täyttyy tämän kesän osalta.

Jäin siis vapaaehtoisesti ja iloisella mielellä kotiin askaroimaan omiani. Tarkoituksena oli ladata väitöstutkimukseni saksalaisen kustantamon julkaisutietokantaan. Oli ammatillisesti mielenkiintoista nähdä, miten koko julkaisuprosessi oli automatisoitu. Kansikin valittiin suoraan kuvakirjastosta (kylläpä oli kamalan paljon vaihtoehtoja!) ja kannen värin sai itse säätää mieleisekseen. Kustannustoimittajan tehtäväksi jäi ainoastaan viimeisen silmäyksen luominen - että kirjan nimi on asiallinen ja kuva siihen sopiva. Varsin kustannustehokasta julkaisemista sanoisin, kirjoja ei ole varastoissa vaan tietokannoissa, mistä niitä tulostetaan tilausten mukaan.

Yhtäkkiä tuli tunne, että tällaisen juhannuksen olen viettänyt kerran ennenkin. Ja aivan oikein, myös 27 vuotta sitten istuin yksin kotona juhannuksena opintojen äärellä. Heti juhannuksen jälkeen olivat nimittäin Vaasan yliopiston pääsykokeet ja muu perhe oli lähtenyt mökille ja jättänyt minut lukemaan. Muistan, että silloinkin oli hauskaa olla yksin, viettää erilainen juhannus. Ja, kuten nytkin, jääkaapissa oli kyllä mukavasti vielä aattoillan herkkuja.

Silloin en tiennyt, että Vaasan-matka kestäisi 21 vuotta, ja että sillä tiellä elämäni karttuisi neljällä mukavalla miehellä. Kannatti opiskella se juhannus :)

Syvällä nettisyövereissä

Tekisi mieleni oikeastaan kirjoittaa lähetystyöstä ja Lähetysjuhlista mutta en pysty nyt kaivautumaan nettisivu-uudistuksen syövereistä takaisin viikonlopun valoisiin, kesäisiin, kansainvälisiin tunnelmiin Oulussa. Ehkäpä myöhemmin.

Siinä kohtaa viimeistään maanantaiaamuna unet karisivat, kun Pielaveden seurakunnan talouspäällikkö-Riitta soitti, että Pielaveden seurakunnan verkkotunnuksella aukeavat mainossivut, joilla esitellään mm. optikkopalveluja ja ovulaatiotestejä. Pikainen tarkistuskierros osoitti, että sama ilmiö vallitsi myös Keiteleellä, Sonkajärvellä ja Vieremällä.

Tällainen ilmiö on nähty nykyisen palveluntarjoajamme kanssa aiemminkin, juuri vapun alla Vieremällä, kun Kyrönniemi oli avaamassa toimintakauttaan. Ihailen seurakuntaihmisten pitkää pinnaa. Missään aiemmassa työpaikassani ei moista olisi siedetty yhtään vuorokautta. Tarvinneeko selittää, miksi olemme nettisivutoimittajaa vaihtamassa.

Kauhean hauskaa tässä nettisivu-uudistuksessa on ollut se, että olemme tosiaan tehneet tätä hommaa yhdessä. Me kymmenet seurakuntien työntekijät luomme yhdessä kuvaa seurakunnastamme nettimaailmaan.

Minulle viestintäihmisenä tämä on ollut myös opettelua. Minkä verran meidän on vaalittava yhtenäisyyttä kielessä ja tyylissä ja minkä verran annettava vapauksia. Koska seurakunnissa ei pahemmin tiedottajia ole, on vapauksia oltava aika paljon. Ja minun on opeteltava sietämään pilkku- ja yhdyssanavirheitä. On tärkeämpiäkin asioita kuin pilkun paikka. Esimerkiksi elämän maku!

Joitakin poimintoja elämän mausta:

• Pielaveden seurakunnan visio on niin värisyttävän upea, että nostimme sen etusivulle
• Keiteleen sivuilla on erityisen kivasti kirjoitetut tekstit ja etusivun juhannusruusun tuoksun voi melkein tuntea
• Vieremällä on hienosti kuvattu seurakunnan toimintaympäristö Juhani Ahosta alkaen
• Iisalmessa kirkkoherra tekee nettiin mainioita hartaustekstejä
• Sonkajärvellä on oivallettu kuvien merkitys, esimerkiksi kesän ensimmäisen rippikoulun kuvagalleria on jo netissä

Olen tosi ylpeä tästä porukasta ja talkoohengestä. Mihin kaikkeen he ovatkaan pystyneet muitten töittensä ohella!

Luultavasti huomenna tulee sekä teknistä hämminkiä että valituksia siitä sun tästä. Eihän nettisivujen kanssa koskaan valmiiksi tulla mutta olemme sentään hypänneet aimo loikan eteenpäin.

Käryän!

Työpäivän intensiivisen kotisivutyöskentelyn jälkeen suhautin koti-Kuopioon siirtyäkseni intensiiviseen kotisivutyöskentelyyn harrastuspuolella. Kaikkeen sitä ryhtyykin. Puolisoni kyllä ehdotti, että pysyisit sivussa, kun et kuitenkaan malta olla puuttumatta asiain kulkuun.

Ihan arvostettu, valtakunnallinen firma yritti opettaa pariakymmentä juniorijalkapallojoukkueen joukkueenjohtajaa ja valmentajaa tekemään ja päivittämään kotisivuja. Istuimme kaksi ja puoli tuntia, suurin osa suoraan töistä tulleina, ilman taukoja. Huokauksista päätellen moni ei kovin paljon koulutuksesta kostunut.

Että siis futisvalmentajan tai -vanhemman pitäisi tietää, mitä tarkoittaa tiedon vieminen juuritasolle? Tai osata säätää kuvien pikselit kohdalleen nettijulkaisemista varten? Ymmärtää, mitä tarkoittavat hakemistorakenteet ja meta-tagit?

Höpöhöpö. Miten kiitollinen olinkaan ajatellessani, että töissä meillä sentään on paremmin! Rutistus Kotimaa-yhtiöitten verkkopalveluihin!

Kotisivu-uudistus finaalissa

Vatsanpohjassa kutkuttaa taas. Kahden viikon päästä viimeistään julkaistaan viiden pohjoissavolaisen seurakunnan uudet nettisivut.

Onhan tätä hommaa tehty koko sen ajan, kun olen töissä ollut, eli helmikuusta. Ja toiset aloittivat jo vuosi sitten kilpailuttamalla palveluntarjoajat. Aina vain tahtoo kiire tulla!

Tämä ei ole maksettu mainos - on riemastuttavaa, miten simppeliksi Kotimaa-yhtiöissä on tehty seurakuntien nettisivujen luominen ja päivittäminen. Olen istunut HTML-kursseilla useaan otteeseen ja opetellut myös editoreja, kuten FrontPagen. Nyt ollaan siinä, mistä olen vuosia haaveillut: sivuston huoltoon riittää normaali äly ja tekstinkäsittelytaito. Ja jos vielä kuvista vähän ymmärtää, saa aikaan jo varsin hurmaavaa jälkeä.