Kovin hitaasti on kirkkomme ottanut käyttöön internetin mahdollisuudet. Vasta viime keväänä pääsi kunnolla käyntiin Hengellinen elämä verkossa -hanke, jossa kootaan yhteen kirkon verkkopalveluja ja koulutetaan työntekijöitä.
Kuitenkin tuore uutinen kertoo, että 83 % suomalaisista käyttää nettiä säännöllisesti. Alle 40-vuotiaista internetiä käyttävät lähes kaikki. Käyttö kasvaa nopeasti myös yli 60-vuotiaiden ikäryhmässä. Heistä nettiä käyttää jo yli 40 prosenttia.
Kirkkoväen kokoontuessa ei mene kovin monta minuuttia, kun jo päivitellään, miten helppoa kirkosta eroaminen on netin kautta. Tamperelaisten vapaa-ajattelijoitten sivuston kautta on viidessä vuodessa jättänyt kirkon jo yli 115500 henkeä.
Tänä syksynä käynnistyy kirkon vastaveto: kuulukirkkoon.fi-palvelu, joka tukee kirkon jäsenyyttä ja helpottaa siihen liittymistä. Miksi vasta nyt?
Kun seurakuntien perustyö tehdään itsenäisissä paikallisseurakunnissa, verkkomaailma vaatii uudenlaista ajattelua. Verkkopalvelut eivät koskaan ole vain paikallisia vaan ne ylittävät seurakuntien ja maiden rajoja. Verkko ei myöskään kunnioita hierarkioita ja muutos on nopeaa. Melkoinen haaste hitaasti kääntyilevälle kirkkolaivalle.
Ensimmäinen askel nettimaailmaan on se, että seurakunta saa kotisivunsa kuntoon ja opettaa työntekijänsä käyttämään niitä. Toisinaan tuntuu, että kotisivu-uudistus on pitkä ja tuskallinen prosessi. Ja kun se on saatu valmiiksi, huokaistaan ja annetaan olla. Ihan kuin kotisivut olisivat vain esite muiden joukossa. Informatiivisista sivuista on vielä pitkä matka siihen, että toimitaan vuorovaikutuksessa seurakuntalaisten kanssa ja luodaan verkkosisältöä yhdessä.
Paitsi, että internet haastaa seurakuntatyön aika- ja paikkasidonnaisuuden ja kirkon instituutiona, se haastaa myös toiminnan työntekijäkeskeisyyden.
Näemmekö tässä uhan vai mahdollisuuden?
Teksti on julkaistu osittain myös Kuopion seurakuntayhtymän Kirkko ja koti -lehdessä 15.8.2008
25.8.2008
Kuvia Kiuruveden Elomessuilta
18.8.2008
Kuinka 21.000 ihmistä törmäsi Kiuruveden seurakuntaan
Kiuruvedellä oli viikonloppuna kolmatta kertaa paikallisten yrittäjien, kaupungin ja järjestöjen suurponnistus, Elomessut.
Kävijälaskurien mukaan messuilla kävi peräti 21.000 ihmistä. Saavutus on huikea, sillä Kiuruveden kaupungissa asuu noin 9.500 henkeä. Totta kai tuossa luvussa on väkeä, joka kävi useampana päivänä - sisäänpääsymaksua ei ollut - mutta iso luku se on silti.
Kiuruveden seurakunta osallistui Elomessuille ensimmäisen kerran. Messuosaston teemaa ideoitiin porukalla ja tehokkaana messukoordinaattorina toimi diakoni Tanja Reinikainen.
Joka kymmenes messukävijä sai Elomessuilta matkaansa Kiuruveden seurakunnan uuden postikortin (kuva). Kuvaa ei ole mitenkään käsitelty, se nyt vain on Eero Svärdin mestarilaukaus. Kortteja jaettiin messuilla 2.000 ja painos olisi voinut olla isompikin, sillä kortit loppuivat pari tuntia ennen kuin messut.
Korttien kanssa lähestyttiin messuvieraita ja kehotettiin lähettämään terveisiä Kiuruvedeltä. Samalla tarjottiin seurakunnan syys- ja kuorotoimintaesitettä ja kerrottiin mm. lokakuisesta Samuli Edelmannin konsertista. Jos juttua syntyi enemmän, messuvierasta pyydettiin täyttämään lomake, jossa tiedusteltiin halukkuutta vapaaehtoistoimintaan. Näitä vastauksia saatiin satakunta.
Palautepalaveri on vielä pitämättä mutta ensivaikutelmien perusteella oli ilmeisen hyvä ratkaisu lähteä Elomessuille mukaan. Seurakunnan pitää olla siellä, missä ihmiset liikkuvat, ja näillä messuilla heitä totisesti liikkui.
Kiuruveden seurakunta osallistui Elomessuille ensimmäisen kerran. Messuosaston teemaa ideoitiin porukalla ja tehokkaana messukoordinaattorina toimi diakoni Tanja Reinikainen.
Joka kymmenes messukävijä sai Elomessuilta matkaansa Kiuruveden seurakunnan uuden postikortin (kuva). Kuvaa ei ole mitenkään käsitelty, se nyt vain on Eero Svärdin mestarilaukaus. Kortteja jaettiin messuilla 2.000 ja painos olisi voinut olla isompikin, sillä kortit loppuivat pari tuntia ennen kuin messut.
Korttien kanssa lähestyttiin messuvieraita ja kehotettiin lähettämään terveisiä Kiuruvedeltä. Samalla tarjottiin seurakunnan syys- ja kuorotoimintaesitettä ja kerrottiin mm. lokakuisesta Samuli Edelmannin konsertista. Jos juttua syntyi enemmän, messuvierasta pyydettiin täyttämään lomake, jossa tiedusteltiin halukkuutta vapaaehtoistoimintaan. Näitä vastauksia saatiin satakunta.
Palautepalaveri on vielä pitämättä mutta ensivaikutelmien perusteella oli ilmeisen hyvä ratkaisu lähteä Elomessuille mukaan. Seurakunnan pitää olla siellä, missä ihmiset liikkuvat, ja näillä messuilla heitä totisesti liikkui.
8.8.2008
Eloisia esitteitä?
Elokuun alun hallitseva teema on ollut ilman muuta: esitteet.
Ei siinä mitään, mutta kun tiedottaja-Seija on lomalla ja siirtyy sen jälkeen uusiin tehtäviin, ja kun Publisher-ohjelma on minulle ihan outo.
Olen kyllä ostanut töitä osaavilta graafikoilta ja tuottanut kokonaisia graafisia ohjeistoja. Pidän myös visuaalisia asioita mielelläni esillä, sillä kuvalliset viestit ovat tärkeitä yhteisökuvan rakentajia. Omia taittotöitä olen kuitenkin tehnyt vain äärimmäisessä hädässä, sillä työtiimeissä on aina ollut niitä, jotka taittavat paremmin ja nopeammin ja olen itse saanut pysytellä tekstipuolella. Olen sitäpaitsi aivan liian kärsimätön siihen millinviilaukseen, mitä taittotyö vaatii eikä luovuuteni riitä kovinkaan kummoisiin graafisiin ratkaisuihin.
Kiuruveden seurakunnan syystoimintaesitteen kanssa vietin jo melkein unettomia öitä, kunnes osaava kuvaaja ja kuvankäsittelijä Svärdin Eero otti sen hoitaakseen. Ja upeaa jälkeä tuli. Toivottavasti näemme Eeron huippukuvia vielä seurakunnan nettisivuillakin.
Iisalmen seurakunnan miesten tapahtuman kutsu-ohjelman värkkäilin minä, seinäjulisteen kanssa oli taas apuna osaava seurakuntalainen, Kyllösen Matti. Miten olenkaan näitä yhteistyökumppaneita siunannut!
Lapinlahden viidensien yhteyspäivien esitteen ja seinäjulisteen tein ihan itse (tapahtuman tunnuskuva ylävasemmalla). Saavutus ei tosin ole kummoinen, sillä Publisherissa on valmiina erilaisia esitepohjia, joitten avulla saa melko säädyllistä jälkeä aikaan.
En ole suinkaan ainoa seurakunnan työntekijä, joka näihin aikoihin, syystoimintakauden alla, rakentelee jos jonkinlaista esitettä, kutsua ja ilmoitusta. Pahoin pelkään, että kopiokoneet syytävät parhaillaan niin erilaisia esitteitä, että ei äkkiseltään arvaisi, että ko. tilaisuudet järjestetään samassa seurakunnassa.
Mietinkin juuri, miten viestintähankkeessamme voisimme neuvoa työntekijöille sellaisia esitteen ja mainoksen suunnittelun perusasioita, jotka toisivat yhtenäisyyttä, erottuvuutta ja laatua seurakuntien aineistoihin. Kaikkien ei nimittäin kannata tuottaa kalliita graafisia ohjeistoja.
Ideoita ja kouluttajaehdotuksia vastaanotetaan!
Ei siinä mitään, mutta kun tiedottaja-Seija on lomalla ja siirtyy sen jälkeen uusiin tehtäviin, ja kun Publisher-ohjelma on minulle ihan outo.
Olen kyllä ostanut töitä osaavilta graafikoilta ja tuottanut kokonaisia graafisia ohjeistoja. Pidän myös visuaalisia asioita mielelläni esillä, sillä kuvalliset viestit ovat tärkeitä yhteisökuvan rakentajia. Omia taittotöitä olen kuitenkin tehnyt vain äärimmäisessä hädässä, sillä työtiimeissä on aina ollut niitä, jotka taittavat paremmin ja nopeammin ja olen itse saanut pysytellä tekstipuolella. Olen sitäpaitsi aivan liian kärsimätön siihen millinviilaukseen, mitä taittotyö vaatii eikä luovuuteni riitä kovinkaan kummoisiin graafisiin ratkaisuihin.
Kiuruveden seurakunnan syystoimintaesitteen kanssa vietin jo melkein unettomia öitä, kunnes osaava kuvaaja ja kuvankäsittelijä Svärdin Eero otti sen hoitaakseen. Ja upeaa jälkeä tuli. Toivottavasti näemme Eeron huippukuvia vielä seurakunnan nettisivuillakin.
Iisalmen seurakunnan miesten tapahtuman kutsu-ohjelman värkkäilin minä, seinäjulisteen kanssa oli taas apuna osaava seurakuntalainen, Kyllösen Matti. Miten olenkaan näitä yhteistyökumppaneita siunannut!
Lapinlahden viidensien yhteyspäivien esitteen ja seinäjulisteen tein ihan itse (tapahtuman tunnuskuva ylävasemmalla). Saavutus ei tosin ole kummoinen, sillä Publisherissa on valmiina erilaisia esitepohjia, joitten avulla saa melko säädyllistä jälkeä aikaan.
En ole suinkaan ainoa seurakunnan työntekijä, joka näihin aikoihin, syystoimintakauden alla, rakentelee jos jonkinlaista esitettä, kutsua ja ilmoitusta. Pahoin pelkään, että kopiokoneet syytävät parhaillaan niin erilaisia esitteitä, että ei äkkiseltään arvaisi, että ko. tilaisuudet järjestetään samassa seurakunnassa.
Mietinkin juuri, miten viestintähankkeessamme voisimme neuvoa työntekijöille sellaisia esitteen ja mainoksen suunnittelun perusasioita, jotka toisivat yhtenäisyyttä, erottuvuutta ja laatua seurakuntien aineistoihin. Kaikkien ei nimittäin kannata tuottaa kalliita graafisia ohjeistoja.
Ideoita ja kouluttajaehdotuksia vastaanotetaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)