Verbaalivirtuooseja

Kylläpä ilahduin piispa Kari Mäkisen aamuhartaudesta tänään. Hän oikein maalasi sanoilla, vai mitä sanotte tästä:

Palestiinan pölyiset tiet, kiviset talot, lammaslaumat, ihmiset kylien toreilla. Auringon hehku, yön pimeys, tähdet pään yllä. Ihmisten elämä, lasten parku, ruuan hajut, kauppiaitten huudot, päivästä toiseen jatkuva ankara työ, unelmat, rakkaus, sairaudet, pelko, vanheneminen, kuolema. Vuodesta toiseen, sukupolvesta toiseen.

Se oli ihmisen elämää, niin kuin tämä tässä. Aamuruuhka, päivän työt edessä. Lapselle pitää hankkia uusi reppu. Jogurttipurkki kaatuu aamupöydässä. Lääkkeet pitää muistaa ottaa. Lyhyeksi jääneen yön paino niskassa; mitä sitten jos meilläkin lomautetaan tai irtisanotaan.

Radiohartauksissa kuulee toisinaan näitä verbaalivirtuooseja mutta ei kovin usein, ehkä noin kerran kuussa. Viimeksi minut sai lähettämään kiittävää palautetta Vuosaaren kirkkoherra Seppo Tirkkonen 24.3. Etsin hänen tekstiään radiohartauksien arkistosta mutta kävipä ilmi, että hän ei edes kirjoita niitä! Ihailen suuresti tuollaista ilmaisutaitoa - että osaa puhua hyvin ja vielä pysyy aikaraameissa ilman käsikirjoitusta.

Yksi pettämätön sanankäyttäjä on pastori Hilkka Olkinuora mutta hän onkin ensimmäiseltä ammatiltaan toimittaja. Aina kun Hilkan aamuhartaus on tulossa, teroitan kuuloa - tai jos olen muissa maailmoissa, hänen sanansa kyllä vangitsevat huomion. Hilkan tekstejä kannattaa lukea kaikkien hartauksien pitäjien. Ja me keski-ikäiset naiset voimme ammentaa hänen viisaasta kirjastaan Elä ihmeessä.

Kaikki eivät pysty Hilkka-Olkinuora-ilmaisuun, vaikka harjoittelisivat ikänsä. Eikä kaikkien tarvitse. Verbaaliakrobatiaa tärkeämpää on, että se, mitä sanoo tai kirjoittaa, on itselle totta. Sellainen, mihin itse uskoo, ja mikä koskettaa omia tunteita, koskettaa myös yleisöä.

Blogisti täällä hei

Lukija Vaasasta jo huolestui, että mihin olen kadonnut, kun blogi ei päivity.

Ei ole päivittynyt, ei. Elämä on mennyt melko tiheäksi enkä pidä asiantilasta ollenkaan. Olen viime viikkoina joutunut luopumaan monesta etäpäivästä ja se tarkoittaa sitä, että suunnittelu ja kehittäminen ovat kärsineet.

Mitä ihmettä olen sitten puuhaillut? Sitä välistä itsekin ihmettelen! Todella, joku syö kalenterista kokonaisia kuukausia.

Näitten asioitten tiimoilta olen kokoustanut viime viikkoina: Iisalmen seurakunnan toukokuiset työyhteisöpäivät, Ylä-Savon seurakuntayhtymäselvitys (Iisalmessa ja Pielavedellä), seurakuntien yhteinen 090909-tempaus, viestintähankkeen päätösseminaari 13.11., Kiuruveden herättäjäjuhlat 2010, kirkon muutosviestinnän kehittäminen (Helsingissä), rovastikunnan viestintätiimi, Iisalmen seurakunnan esitteiden uusiminen.

Oikeastaan kaikki edelliset aiheet ovat edellyttäneet jonkinlaista valmistelua ja/tai jälkihoitoa: esityslistojen ja muistioitten laatimista, tekstien tekemistä, soittelua, selvittelyä, suunnittelua.

Nämä koulutukset ovat olleet ajankohtaisia: työyhteisöviestintää Kiuruveden seurakunnan työntekijöille, viestintäpäivä rovastikunnan lapsityöntekijöille, esitysten teko I ja II, sekä strategian jalkauttamiseen liittyvät vertauskuvaverstaat Iisalmen seurakunnan työntekijöille.

Lisäksi tässä on ollut pienimuotoisia hösseleitä, kuten jo syksyltä juontava ongelma, että domain iisalmenseurakunta.com ohjautui ruotsalaiselle pornosivustolle. Siinä asiassa löysimme todellisen nettiritarin. Huolestamme Iltalehdestä lukenut iisalmelainen IT-asiantuntija Jussi Niskanen ratkaisi ongelman. Ja palautti ajoittain horjuvan uskon ihmisten auttamisen haluun!

Toivon levollisempaa toukokuuta mutta saa nähdä, miten käy.

Kuva: Hilkka Eskelinen Kiuruvedeltä ja Riitta Kauhanen Iisalmesta harjoittelevat lapsityön viestintäkoulutuspäivässä 17.4.

Älkää viekö lapsilta

Laman varjot ovat pitkät. 1990-luvun säästöt lapsiperheiden palveluissa näkyvät yhä huostaanottojen sekä lasten ja nuorten mielenterveysongelmien lisääntymisenä, kertoo Mannerheimin Lastensuojeluliitto.

Mitä tässä tilanteessa tekee viisas seurakunta? Satsaa perheisiin!

Sellainen seurakunta, jossa ei ole vilkasta perhe-, lapsi- ja nuorisotyötä, on kuoleva seurakunta. Kaikki turvaverkot ovat tarpeen, kun taloudessa myrskyää ja upotus uhkaa.

Seurakuntien perheneuvonta on tärkeä turvaverkon osa. Perheasiain neuvottelukeskuksessa olisi ihannetilanteessa yksi perheneuvojan virka 20.000 asukasta kohti. Esimerkiksi Vantaalla on yksi perheneuvoja 30.000 asukasta kohti. Kuopion perheasiain neuvottelukeskuksessa on yksi perheneuvoja 75.000 toiminta-alueen asukasta kohti. Onko ihme, jos apua on vaikea saada?

Ei ole mikään fraasi, että vanhempien suhde on lapsen koti. Kaikin keinoin nyt perheitä tukemaan, jotta meille kävisi paremmin kuin viime kierroksella! Toivoa pitää luoda ja tuoda, ja löytää heidät, jotka eivät käy kirkoissa ja seurakuntasaleissa.

Hei Kuopion seurakuntapäättäjät! Mikä teille on tärkeää?

Kirjoitus julkaistaan myös Kuopion seurakuntayhtymän Kirkko ja koti -lehdessä 8.4.2009.