6.4.2009

Älkää viekö lapsilta

Laman varjot ovat pitkät. 1990-luvun säästöt lapsiperheiden palveluissa näkyvät yhä huostaanottojen sekä lasten ja nuorten mielenterveysongelmien lisääntymisenä, kertoo Mannerheimin Lastensuojeluliitto.

Mitä tässä tilanteessa tekee viisas seurakunta? Satsaa perheisiin!

Sellainen seurakunta, jossa ei ole vilkasta perhe-, lapsi- ja nuorisotyötä, on kuoleva seurakunta. Kaikki turvaverkot ovat tarpeen, kun taloudessa myrskyää ja upotus uhkaa.

Seurakuntien perheneuvonta on tärkeä turvaverkon osa. Perheasiain neuvottelukeskuksessa olisi ihannetilanteessa yksi perheneuvojan virka 20.000 asukasta kohti. Esimerkiksi Vantaalla on yksi perheneuvoja 30.000 asukasta kohti. Kuopion perheasiain neuvottelukeskuksessa on yksi perheneuvoja 75.000 toiminta-alueen asukasta kohti. Onko ihme, jos apua on vaikea saada?

Ei ole mikään fraasi, että vanhempien suhde on lapsen koti. Kaikin keinoin nyt perheitä tukemaan, jotta meille kävisi paremmin kuin viime kierroksella! Toivoa pitää luoda ja tuoda, ja löytää heidät, jotka eivät käy kirkoissa ja seurakuntasaleissa.

Hei Kuopion seurakuntapäättäjät! Mikä teille on tärkeää?

Kirjoitus julkaistaan myös Kuopion seurakuntayhtymän Kirkko ja koti -lehdessä 8.4.2009.

2 kommenttia:

veli risto kirjoitti...

Hei, itse näkisin seurakunnan tehtävän olevan enemmän jumalan sanan levittäjänä. Perhe-, lapsi- ja nuorisotyö kuuluu mielestäni koko yhteiskunnan tehtäväksi. Miksi pitää olla monia päällekkäisiä rakenteita. Kunta, kaupunki ja valtio olisi mielestäni se taho joka hoitaisi ko. työt seurakuntaan katsomatta. Seurakunta toimittaisi palveluksia siitäkin edestä. Ei seurakunnan/Kirkon ole tarkoitus seurata ihmistä. Ihmsen tulee seurata seurakuntaa ja sen sanomaa joka ei muutu ajankuluessa.
Terveisin seurakuntalainen

Helena K. kirjoitti...

Hei Veli Risto!

Kiitos palautteesta!

Kyllä seurakunnat levittävät Jumalan Sanaa myös perheille, lapsille ja nuorille siinä työssä, mitä tekevät. Tänään esimerkiksi oli Iisalmen Pyhän Ristin kirkossa aivan upea lasten pääsiäishartaus, missä kirkasta evankeliumia kerrottiin draaman avulla.

Homman juoni onkin siinä, että pitää puhua ihmisille sitä kieltä, mitä he ymmärtävät. Ilman kasvatustyötä kirkot pian kumisevat tyhjyyttään, kun nyt jo näyttää varsin huolestuttavalta.

Toinen juttu on se, että Jeesuksen esimerkin ja kirkkolain mukaan seurakuntien on toimittava lähimmäisenrakkauden edistämiseksi. Kaikkein pienimpiä ei saa siksi koskaan unohtaa.