Aamu Kauhajoella

Olen tänään, kuten tuhannet muutkin suomalaiset, viettänyt aamun Kauhajoella.

Kirkko oli kaunis. Virret hyvin valittuja. Kirkkoherran ja piispan sanat koskettivat. Näin Simo Peura:

Aikuisten tehtävä on tarjota aineksia ja rakkautta elämää ylläpitävien arvojen muodostamiseen. Ajatus, että lapsemme valitsisivat arvonsa yksin, vapaasti ja ilman vuorovaikutusta toisiin, on harhaanjohtava kuvitelma.

Jos välittää lapsesta, ei jätä häntä yksin keskustelemaan tietokoneen kanssa. Jos välittää, ei lyö lasta eikä salli hänen lyövän. Jos välittää, hyväksyy lapsen sellaisena kuin hän on ja kannustaa häntä selviytymään muutoin kuin kyynärpäitä käyttäen.

Olemmeko me aikuiset siis olleet sokeita? Entä, jos lasten ja nuorten hätä johtuukin meidän aikuisten ja yhteisöjemme vastuun ohuudesta. Tätä keskustelua on suomalaisten nyt käytävä.

Tragedian jälkeen on etsitty syyllisiä. Syytettyjen penkillä ovat, ampujan lisäksi, olleet ainakin sisäministeri, poliisi, asekauppias ja internet.

Eilen kohtasin myös palasen siitä suunnattomasta surusta, missä monessa pohjalaisessa kodissa nyt eletään. En matkan päästä, en lehtijutuista, vaan oikeasti, rakkaansa menettäneen ihmisen kotona. Hänen näkökulmastaan syyllisten etsiminen on täysin turhaan. Se ei tuo hänen rakkaintaan takaisin.

Meidän muiden tehtävä on huolehtia siitä, että tämä kouluampuminen jää Suomen viimeiseksi.

Kirkot ovat auenneet ihmisten hädälle ja surulle. Tämä kuva on Espoon tuomiokirkosta.