Kirkko - hankala työpaikka?

Tiistaina olin juuri puhunut rovastikunnan kirkkoherroille ja talouspäälliköille johtamisviestinnästä. Hyvän johtamisviestinnän edellytyksistä, ryhmähengen ja yhteisöllisyyden rakentamisesta, ikävien asioiden viestimisestä.

Illalla puoli yhdeksän tv-uutisissa hyvin vakava Matti Rönkä kertoi, että "Kirkko on hankala työpaikka. Seurakunnissa riidellään edelleen enemmän kuin muissa töissä".

Haukoin henkeä jutun äärellä - kuten luultavasti myös Kirkon tiedotuskeskus - ja jäin ihmettelemään, mistä lähteistä ja vaikuttimista juttu oli tehty. Jutussa olevat haastattelutkin oli tehty tosi johdattelevasti ja sanomisista leikattu mukaan (ikävät) valitut palat. Ainoa myönteinen oli piispa Simo Peura, joka pani työilmapiirikysymyksissä toivonsa kirkon nuoremman polven johtajiin.

Kävi ilmi, että toimittaja oli lukenut aivan samaa, jo maaliskuussa julkistettua Kirkon työolobarometriä 2007, kuin minäkin. Kummallista vain, että minulle barometristä jäi mieleen, että kirkon työntekijät kokevat työnsä merkitykselliseksi, ja että sosiaaliset suhteet olivat parantuneet. Lisäksi barometristä ei löydy riitelyä ollenkaan - ristiriidoista työntekijäryhmien ja esimiesten ja alaisten kesken siellä kyllä puhutaan mutta riitely on vähän toinen juttu.

En tietenkään väitä, että seurakunnat olisivat ongelmattomia työpaikkoja. Minulla on sitäpaitsi silmät ja korvat ja kaikenlaista näkee ja kuulee myös omassa työssään.

Mutta tämä on kouluesimerkki siitä, mikä on uutinen. Kirkon uusi viestintäjohtaja Tuomo Pesonen sanoo sen naulan kantaan: "Äärimmäisyysmielipiteet kirkossa ja kirkosta kuuluvat kauas. Kirkko ja kirkot kuitenkin tekevät vankkaa perustyötä, jonka monet kohtaavat. Diakoniatyö, perhe- ja lapsityö, lähetystyö ovat olennaisia, mutta ne eivät saa suuria otsikoita."

Ristiriita on uutinen, sopuisa perustyö ei. Valitettavasti.