Nämä syyskuun kirjoitukset menivät aika kriisiaiheisiksi. Ensin mainekriisi tai ainakin sen esiaste (Kirkko - hankala työpaikka?), sitten kirkon kriisikortin julkistaminen ja nyt Kauhajoen kammottavat surmatyöt.Ulkoministeri Alexander Stubb nimitti aivan hiljattain työryhmän kehittämään Suomi-brändiä. Toiset suivaantuivat siitä, että kokoonpano oli tasa-arvolain vastainen. Itse ärsyynnyin siitä, että ryhmään ei tullut yhtään yliopistoihmistä ja kuitenkin tässä maassa on useita päteviä viestinnän ja markkinoinnin professoreja, jotka ovat brändikysymysten huippuasiantuntijoita.
Stubbin brändityöryhmän lähtökohdat ovat nyt aika heikot. Ulkomailla Suomi on vielä pitkään julman ja arvaamattoman väkivallan maa.
Vajaa vuosi sitten, pian Jokelan jälkeen, opetin Jyväskylän yliopiston kurssia nimeltä Maine, organisaatiokuva ja kriisiviestintä. Koulusurma tarjosi sitä varten runsaasti surullista aineistoa. Keskustelimme myös paljon huomiota herättäneestä Roger Boyesin kolumnista (The Times Online), jossa Boyes esitti syitä Jokelan surmatyöhön:
- Suomi on harvaanasuttu maa, järvet erottavat naapuritkin toisistaan
- Valoa ei tähän aikaan vuodesta juuri näy ja perheet laskevat päiviä talvilomaan päästäkseen Aasian aurinkoon
- Depressiota on paljon, samoin itsemurhia
- Talvi eristää nuoret toisistaa, he tulevat kouluun pimeässä ja lähtevät pimeässä ja matkustavat pitkiä matkoja koteihinsa
- Ystävyyssuhteiden ylläpito on kesäajan luksusta, joten ystävyyksistäkin tulee virtuaalisia
- Suomalainen nuori syöksyy nettiin heti kotiin tullessaan, YouTube korvaa tv:n, jota pidetään keskiaikaisena
- Nokia-maassa on halvat kännykkäpuheluhinnat, joten jo kuusivuotiaat menevät kouluun kännykän kanssa ja vanhemmat ovat ylpeitä lastensa ensimmäisistä tekstiviesteistä
- Kaikkea tätä tapahtuu toki myös muualla Euroopassa mutta Suomessa korkeasta teknologiasta on tullut tavanomainen oikeitten ihmissuhteiden korvike
- Koulussa eristäytyvä nuori eristäytyy vielä enemmän koulun ulkopuolella ja ongelmia seuraa, varsinkin, kun aseita on helposti saatavilla, Suomessa kolmanneksi eniten per henki koko maailmassa
Olimme tietysti kaikki sitä mieltä, että Boyes on väärässä, tai ainakin kärjistää rajusti. Nyt tuota tekstiä katsoo eri silmin. Näkikö brittitoimittaja jotain, mitä me täällä emme näe emmekä ymmärrä?
Sitä Boyes ei ollut havainnut, että virtuaaliyhteisöt eivät ole yksinomaan pahasta. Viime viikolla sain kuulla IRC-Gallerian (tai oikeastaan sitä ylläpitävän Sulake Dynamoidin) viestintäjohtajan Matti Karin (kuvassa) erinomaisen esityksen "Galtsusta". Kari on ollut tiuhaan mediassa sekä Suomessa että ulkomailla, löytyihän IRC-Galleriasta myös Kauhajoen ampujan profiili ja yhteisö.
Kun haikailemme hukatun yhteisöllisyyden perään, ajattelemme luultavasti agraariyhteiskunnan aikaa, jolloin monta sukupolvea eli samassa taloudessa ja kyläläiset huolehtivat toinen toisistaan. Samalla unohdamme, että on myös uudenlaista yhteisöllisyyttä, kuten IRC-Galleria.
IRC-Gallerialla on 470.000 rekisteröitynyttä käyttäjää. Aktiivisimpia ovat 16-vuotiaat tytöt, joista 85 % on tehnyt sinne profiilin. Lähes 70 % käyttäjistä kirjautuu sisään joka päivä ja päivittäin lähetetään 1,4 miljoonaa viestiä. Parhaimmillaan, klo 21-22, käyttäjiä voi olla yhtä aikaa jopa 30.000. Välimatkat eivät ole esteenä, kun etsitään samasta asiasta kiinnostuneita. Vaikeistakin asioista on helppo puhua, kun ei olla aivan kasvotusten. 60 % nuorista on saanut IRC-Gallerian kautta tosiystävän, jota tavataan muutenkin kuin netissä. Jos IRC-Galleria epäilyttää, kannattaa lukea sen tietopaketti vanhemmille.
Matti Kari, 27, muuten huomautti, että alle 12-vuotiaalla ei ole mitään asiaa nettiin yksinään. Vanhemmat voisivat katsoa peiliin.
Roger Boyes sanoo nyt, että "jotain huolestuttavaa on tapahtumassa heidän ylpeässä, itsesäätelevässä, pohjoismaisessa kulttuurissaan. Suomalaisten on aika tarkastella lapsiaan kunnolla ja läheltä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti