Iloa hyvästä palvelusta

Jouduin miettimään, olenko todellakin niin tottunut huonoon palveluun, että hyvästä palvelusta riittää yllätystä ja iloa pitkään ja siitä tekee mieli kirjoittaa myös blogissa.

Ostin miehelleni uuden talvitakin Iisalmesta, alesta tietysti. (Tiedätte nämä miesten vaatehankinnat - jossain kohtaa palaa perheen naiselta pinna ja hän ryhtyy tekemään ostoksia, kun toiset eivät kerkeä eli viitsi vaatevarastojaan itse täydentää.) Kotona Kuopiossa todettiin, että koko oli vähän yläkanttiin ja että ainakin hihat olivat liian pitkät. Soitettiin saman ketjun Kuopion liikkeeseen, missä katsoivat koneelta varastot ja toivottivat tervetulleeksi vaihtokaupoille.

Mies nuttu kainalossa asioimaan. Lopulta olivat siellä aivan vaatturin kanssa takit koetelleet ja todenneet, että pikkuisen hihoja lyhentämällä tulee hyvä. Ja niin tuli. Kun nyt kehumaan ruvettiin niin kehutaan ihan nimen kanssa: kyseessä oli KappAhl.

Itse tarvitsin erästä matrikkelia varten tiedon edesmenneen äitini suorittamasta tutkinnosta vuodelta 1971. Varovaisesti sähköpostittelin Jyväskylän yliopiston kyseisen tiedekunnan kyseisen osaston sihteerille. Kuvittelin, kuinka ihmisparka joutuu kaivautumaan jonnekin kellarikerroksen kellanruskeitten mappihyllyjen väliin. Ajattelin, että tämä on niitä kyselyjä, jotka vastaanottaja hoitaa vasta viimeisessä hädässä ja varauduin palaamaan asiaan ehkä parin viikon sisällä.

Eikä mitä, puolessa tunnissa tuli vastaus. Olin niin hämmentynyt, että hyvä kun ymmärsin kiittää. Kiitos kuulunee myös yliopiston tietojärjestelmille, mistä nopsasti noukitaan takavuosienkin tutkinnot.

Näinhän sen pitäisi oppikirjojen mukaan mennä: asiakkaan odotukset täytetään ja jopa ylitetään. Sillä lailla luodaan asiakasuskollisuutta. Odotuksia on vain vaikea täyttää ja ylittää, ellei niitä tunne.

Tunnemmeko me seurakunnissa asiakkaittemme - seurakuntalaistemme - odotukset? Tylyin kirkkokokemukseni on keskimmäisen poikani rippikoulun vanhempien kutsujumalanpalveluksesta. Mikään siinä ei puhutellut kohderyhmää - paitsi kauniisti katetut kirkkokahvit maukkaine leivonnaisineen.

Nyt meillä on taas rippikoululainen. Saapa nähdä, onko mikään muuttunut.

P.S. Kannattaa käydä Kiuruveden seurakunnan hiljan uusituilla kotisivuilla! Siellä on aivan hurmaavia kuvagallerioita, esimerkiksi Kuvia ja Raamattua. Iloa hyvästä palvelusta!

Viestintäkoulutukset vauhdissa

Vaikka vuosi on vasta näin alussa, rovastikunnan viestintäkoulutukset ovat jo vauhdissa. Olipa suuri viisaus siinä, että syksyllä Virran Sarin kanssa sovimme, että hänellä on päävastuu ensimmäisestä päivästä, joka oli 8.1. Vieremällä. Ihan kuin olisin aavistanut, että en ole oikein priimakunnossa vielä tuolloin.

Vieremällä meillä oli aiheena viestinnän suunnittelu. Reilut 30 seurakuntien työntekijää paneutui tunnollisesti mutta silti pikku pilke silmäkulmassa viestinnän suunnittelun kysymyksiin. Suunnittelupäivän aineistot on viety rovastikunnan nettisivuille. Lisäksi sieltä löytyvät myös linkit Vieremän emäntä-Mairen makoisaan punajuurikiusaukseen ja suussasulaviin vatruskoihin.

Runebergin päivänä 5.2. jatkamme aiheena Mediajulkisuuden ja kriisien haasteet. Koulutus on Sukevan Hirsikankaalla. Ilmoittautuminen päättyy 29.1. Ja HUOMIO - kaikki tammikuun koulutuksessa olleet saivat kotitehtäväksi miettiä, millainen kriisi voisi olla omassa seurakunnassa mahdollinen. Odotan näitä mietelmiä sähköpostiini tammikuun aikana. Muutkin kuin yläsavolaiset saavat toki meilailla, jos aiheesta inspiroituvat!

Kuvassa Vieremän kirkko, joka on kuin koru, varsinkin pakkasen paukkuessa ja kuun valaistessa talvimaisemaa.

Selkosuomea, kiitos!

Ei tarvitse kovin kauan olla uudessa työpaikassa, kun jo sen tavat alkavat tarttua. Ja kieli!

Hiljattain eräs sukulainen ihmetteli, että kuka nyt ymmärtää, mitä tarkoittaa auditointi. Yliopistoihmisille se on selvää, sillä yliopistoja auditoidaan kiihkeästi. Mutta miksi sitä ei voi sanoa suomeksi, kun kyse on yksinkertaisesti toiminnan arvioinnista? Toiminnalle on yleensä asetettu tietyt tavoitteet ja myös mittarit sen selvittämiseksi, onko tavoitteisiin päästy. Usein kaikki tämä on määritelty laatujärjestelmässä. Arviointia voidaan harrastaa yhteisön sisällä tai sen voivat tehdä ulkopuoliset asiantuntijat. Erittäin tuttu juttu myös teollisuudessa, tämä "auditointi".

Seurakunnissa me usein unohdamme, että kirkon ja uskon kieli ei välttämättä ole kuulijoille tuttua. Tavallisissa jumalanpalveluksissa on ihan eri porukka kuin joulukirkoissa tai konfirmaatiomessuissa. Nämä jälkimmäiset tilaisuudet on helppo tuhota sisäpiirifraaseilla.

Koululaisemme ovat vielä varsin hyvin selvillä esimerkiksi siitä, että Raamatussa on Vanha ja Uusi testamentti ja neljä evankeliumia. Mutta ellei mitään kosketuspintaa seurakuntaan tai uskonasioihin ole matkan varrella, tällaiset perusasiat voivat hävitä mielestä jo ennen kuin nuori astuu työelämään. Saati sitten, että kuulijamme tietäisi, mitä tarkoittavat synti, armo tai uhrikaritsa. Sensijaan hänellä on kyllä on mitä luultavimmin kokemusta pahoista teoista ja ajatuksista, ehdottomasta rakkaudesta ja toisen puolesta uhrautumisesta.

Suora lainaus kirkon mainiolta Välitä viestiä -sivustolta:
"Hyvä puhuja ottaa huomioon yleisönsä. Tyhmä ei ole se, joka ei ymmärrä, vaan se, joka ei osaa viestiä ymmärrettävästi."

Esimerkki toiselta ammattialalta. Kuopus toi eilen koulusta kotiin varsinaisen helmen. Kannessa luki HPV - Nuorten rokotetutkimus - Uusi keino parantaa nuorten seksuaaliterveyttä. Luin kääntöpuolen tekstin kolmeen kertaan. Ei auennut. Ei riittänyt 46 vuoden elämänkokemus eikä 22 vuoden viestintä- ja äitikokemus tähän peruskysymykseen vastaamiseen: Mitä lapseni hyötyisi tähän tutkimukseen osallistumisesta? Sitäpaitsi kyllä tutkimuksen tekijöitten olisi pitänyt oivaltaa, että 14-vuotias ei lähde mihinkään mukaan, ellei tutkimuksen hyötyä perustella myös hänelle, hänen kielellään! Kuka nyt haluaisi ylimääräisiä rokotuksia.

Myönnetään, että papilloomaviruksesta on ollut mediassa melko lailla viime aikoina. Mutta kun asia ei ole itselle ajankohtainen, sen sivuuttaa olankohautuksella.

Jos näki sen vaivan, että kävi kyseisen tutkimuksen nettisivuilla, löysi vastauksen, kun vähän penkoi. Tavoitteena on hävittää syöpäriskiä lisäävät papilloomavirustyypit, nuorten yleisimpien seksitautien aiheuttajat. Minunkin nuorellani olisi siis rokotteiden avulla mahdollisuus suojautua HPV- tai hepatiitti B-virukselta. Jos tumpeloisesta viestinnästä ärtynyt äiti tähän suostuu.

P.S. Huomaathan, että olen juuri lisännyt vasempaan laitaan mahdollisuuden ilmoittautua tämän blogin lukijaksi. Lukijan ei tarvitse ilmoittaa nimeään. Olisi hauska tietää, moniko tätä seuraa säännöllisesti - kävijälaskureista näkyy, että lukijoita on aika lailla.

Päättyy joulu, vaikkei kenkään sois?

Meillä on vielä joulukuusi. Perinteisesti olemme sitä pitäneet Nuutin päivään ja ylikin. Siitä ei raaski luopua ennenkuin voi olla varma, että ulkona jo päivät pitenevät. (Meillä on sitäpaitsi ollut jo monena vuotena erittäin laadukas, lapinlahtelainen kuusi. Kuopion yliopiston anatomian assistentti Kari Törrönen niitä kotitilallaan Alapitkällä kasvattaa.) Tuskin on kaikkia joulukakkujakaan vielä syöty, kun jo tulevat Runebergin tortut ja laskiaispullat. Ja ihana, talvinen valo.

Opettelen elämään nikamansiirtymän kanssa. Leikkaus, mikä minulle tehtiin kuukausi sitten, oli aika helppo juttu verrattuna sen jälkeen saamaani iskiassärkyyn. Röntgenkuvissa näkyi sen aiheuttaja, liikahtanut nikama. Talvi on mitä upein mutta en ole päässyt edes kävelemään, saati sitten hiihtämään. Onneksi talvea on vielä jäljellä! Hiljainen, talvinen metsä on parasta, mitä tiedän.

Kolmeen viikkoon en ole myöskään käynyt ruokakaupassa. Ei meidän suursyömärien eväitä kanneta kipeällä selällä. Oli suorastaan hauskaa, lähes elämyksellistä, käydä tänään lähimarketissa!

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: on ollut aikaa lukea. Luin esimerkiksi Joel Haahtelan koko tuotannon (Elenasta pidin eniten), Juhani Ahon Rautatien, Riitta Jalosen Kuvittele itsellesi mies, Hannu Väisäsen Vanikan palat ja Toiset kengät, Daphne du Maurierin Rebecan (josta tehty musikaali pyörii parhaillaan Helsingin Kaupunginteatterissa) ja Anneli Könnin Armonkoti - turvapaikka Thaimaassa.

Perheen kanssa kehitimme ennenkokemattoman tv-addiktion. Kuopus, joka kiinnostuu kaikesta, missä yhdistyy liikunta ja kilpailu, sai meidät kaikki katsomaan Nelosen sarjaa Tanssi, jos osaat. Huippulahjakkaita ovat nuo nuoret tanssijat. Tämä tuotantokausi alkaa olla finaalissa, sillä kisan voittaja ratkeaa 16.1. Hyvä niin, sillä eipä tuota ohjelmaa pysty säännöllisesti seuraamaan kuin lomalla.

Palasin töihin 7.1. Olo oli aikamoisen pöllämystynyt. Hyvin olivat mielestä haihtuneet ennen sairaslomaa sovitut asiat. Onneksi niistä on mustaa valkoisella!