24.8.2009

Ensimmäiset - ja viimeiset? - kirkkopäiväni

En ole ennen ollut Kirkkopäivillä. Ystävä varoitti, että siellä tulee ähky, ohjelmaa on liikaa ja valinta on vaikeaa, ellei mahdotonta. Oikeassa oli.

Lauantain 22.8. aamusessio Viisi kertaa laadukkaasti? oli mielestäni hyvä. Eikä todellakaan sen takia, että minulla oli siellä esitys Mies yli laidan! -hankkeesta. Terhi Jormakka oli ohjelman hyvin suunnitellut ja veti sen napakasti, puhujilla oli sanottavaa ja aikataulussakin suurin piirtein pysyttiin. Ja mikä parasta, runsas osanottajajoukko sai oikeasti keskustella alustusten herättämistä ajatuksista ja jakaa niitä.

Itse olisin mielelläni kuullut lisää asiakkuusjohtaja Virpi Europaeukselta siitä, miten hänen mielestään kirkon jäsenyyttä pitäisi kannatella ja johtaa.

Kirkkopäivien ohjelmakirjasessa luki: Ihmettele, ihastu, innostu! Yhdessä paneelissa naapuri kysyi, missä kohtaa olen menossa.

Ihmettelyksi jäi. En esimerkiksi ymmärrä, miksi teologit tappavat orastavan innostuksen lataamalla puheenvuoroihinsa sellaisen terminologisen arsenaalin, että jokainen ei-teologi tuntee itsensä idiootiksi.

Tai ehkä tein vain vääriä valintoja.

Minun olisi ehdottomasti pitänyt osallistua Sovitettujen toiveitten konserttiin, sillä nauroin ääneen sitä kotimatkalla autossa kuunnellessani. Soi kunniaksi Luojan taipui hyvin polkaksi ja Ystävä sä lapsien räpiksi taitavien muusikoitten - kuten Jaakko Kuusisto ja Marzi Nyman - näpeissä. Paikalla olleitten mukaan tilaisuus oli erinomaisen inspiroiva.

P.S. Perun oitis teologislangin arvosteluni! Kotona odotti kirje sairaalasta. Sen mukaan minulla on mm. Modic I-tyyppistä ödeemia ja fasettiartroosia. Oh yeah!

Kuva: Säkkiin ja tuhkaan pukeutunut rovasti Markku Suokonautio Sonkajärveltä keräsi jälleen median huomion.

Ei kommentteja: