Kirkkokahvit, pikku purtavaa ja tutustumismahdollisuus tarjoiltiin jo ennen jumalanpalvelusta. Siitä sitten kotoisasti rupatellen siirryttiin kirkkosalin puolelle jumalanpalvelukseen, joka alkoi kello 11.15.
Jumalanpalveluksen aluksi kaikki avainhenkilöt esiteltiin. Toivottiin, että uudet kirkkovieraat täyttäisivät kirkonpenkistä löytyvän sinisen lomakkeen. Se jätettiin lähtiessä eteiseen. Siinä voi kertoa, mikä seurakunnassa kiinnostaisi. Siinä voi myös kertoa, jos halusi antaa jonkun taitonsa seurakunnan käyttöön. Yksi on hyvä leipomaan. Toinen osaa organisoida. Kolmas huoltaa tietokoneita.
Koko seurakunta oli yhdessä jumalanpalveluksen alun. Laulettiin reipastahtisesti bändin säestyksellä - tuttuja, helppoja, tarttuvia melodioita. Sitten lapset ja nuoret lähtivät omiin kanaviinsa, joita oli ainakin viidelle eri ikäryhmälle. Niillä ryhmillä oli hilpeät nimet, ei mitään pyhäkouluja tai raamattuluokkia. XStream. Rock Solid.
Jumalanpalveluksen jälkeen tarjoiltiin edullinen sunnuntailounas. Sen äärellä oli hyvä jatkaa rupatusta.
Kirkontorni ei loistanut maamerkkinä koko kylän yllä vaan kokoonnuttiin tavallisen kerrostalon alakerrassa.
Arvasit varmaan, että ei oltu Suomessa. Tämän kokemuksen näyttämönä oli anglikaanitaustainen St. Michael's Church Pariisissa. Kävin siellä viisi vuotta sitten enkä ole ikinä, missään seurakunnassa, kokenut sellaista vastaanottoa. Jäin harmittelemaan vain kahta asiaa: että perheeni ei ollut mukana, ja että en asu Pariisissa.
Kirkkomme työntekijät maailmalla voisivat opettaa meille yhtä sun toista siitä, miten ihmiset toivotetaan tervetulleiksi ja miten heidät saadaan kiinnittymään seurakuntaan.
Olennaista ei ole kaava. Olennaista on kohtaaminen.
(Julkaistu alun perin osoitteessa http://www.kotimaa24.fi/)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti