Lomaltapaluita. Koulutien opettelua. Vanhaan sopeutumista. Uuden jännittämistä. Naapurihuoneen aasin ihmettelyä.
Sellaista on elämä elokuussa. Koululaisperheissä elokuun loppupuoli on melkoista palapeliä. Meilläkin mietitään, miten koulunkäynti, jalkapallo, musiikin teoria, ajoharjoittelu, kitara-, piano- ja tanssitunnit, seurakuntavastuut sekä meidän vanhempien työt ja työmatkat sovitetaan yhteen. Uskalsin ilmoittautua yhdelle kansalaisopiston kurssille ja haaveilla toisesta. Merkitsin tosin kalenteriin myös päivän, jolloin kurssi on viimeistään peruttava.
Elokuun palapeliä mutkistaa osaltaan se, että Iisalmen seurakuntatalon lattiaremontti on ainakin viikon myöhässä. Toimistoni on toki ollut hyvin liikkuva tähänkin asti ja sijainnut osin kotona Kuopiossa. Nyt se on kutistunut entisestään ja koostuu ainoastaan tietokonerepusta.
Ennen lomia olimme tiedottajan kanssa evakossa nuorisotoimistossa. Siellä oli hyvä meininki, tykättiin molemmat. Sitten tuli sen toimiston tyhjennyksen vuoro ja vahingossa minunkin työlaatikkoni vietiin - jonnekin. Ensimmäisen lomajakson jälkeen puoli päivää vierähti iloisesti niitä etsiessä.
Toisen lomajakson jälkeen touhuilin pari päivää kahvihuoneen nurkassa. (Hyvä paikka muuten havainnoida työpaikan ihmissuhteita.) Päivän verran ehdin nauttia uudesta työtilastani lähetystoimiston kupeessa mutta sitten luovutin sen tiedottajalle, jonka uusi huone on puolestaan vielä kesken. Koska meneillään oli tiedottajanvaihdos, oli tärkeää, että tälle vahdinvaihdolle oli joku tila.
Vaikka minulla on kotona hyvä toimisto niin kaikkea ei voi tehdä etänä. Kesän kiertolaiselämä on välistä hiukan kiristänyt pinnaa - vaikka en periaatteessa tarvitse kuin tietokoneelle virtaa, tulostus- ja nettiyhteyden niin jossain vaiheessa olisi myös mappeihin vilkaistava - niihin, jotka ovat laatikoissa, jossakin.
Ennen en ole kuitenkaan päässyt aasin naapuriksi. Niin kävi viime viikolla. En sentään ole ryhtynyt vielä työtovereita aaseiksi kutsumaan. Vapaa pöydänkulma vain löytyi vaihteeksi lapsityön toimistosta. Ja sielläpä minua kurkisteli naapurihuoneesta reippaan kokoinen, lempeä aasi.
Eloisaa tämä seurakuntatyö!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kiitoksia todella hyvästä kirjoituksesta! Seurakuntatyö on todella eloisaa, ja aasit ovat yksi hieno osa sitä! Minä olen joskus jopa ratsastanut työntekijöiden joulujuhlassa aasilla, jolla oli poronsarvet. Se oli hupaisaa!
Hei Elina,
Kiva, että joku jaksaa kommentoida. Tilastojen mukaan lukijoita kyllä on mutta korkea on kommentoinnin kynnys, huomaan :)
Iloista elokuuta
tv. Helena
Tervetuloa vaan työhön, viimeinen kvartaali käynnistyy... :)
Lauri
Lähetä kommentti