He odottavat bussia koleassa aamussa kädet syvällä farkkujen taskussa. Tummien hupparien vetoketjut on vedetty tiukasti kiinni.
Eloa aamunjähmeisiin olemuksiin tuo ainoastaan paikalle löntystelevä heimotoveri. Kansalaisten koko olemus kertoo, mitä mieltä koulusta ollaan, ainakin näin julkisilla paikoilla. EVVK.
Kaukana on parin viikon takainen sortsirentoilu ja kokisten korkkailu.
Joku heistä on onnellinen, kun saa taas lämmintä ruokaa, edes joka arkipäivä. Toinen ei millään enää kestäisi kotona turhautuvia vanhempiaan.
Onko teidän seurakunnassanne havaittu, että tässä maassa on taantuma, tai jopa lama? Onko teidän seurakunnassanne oikeasti mietitty, miten tämä havainto näkyy ensi vuoden toimintasuunnitelmissa? Mistä teillä luovutaan, jotta nuoret saavat ruokaa, lapset turvaa ja hoivaa, aikuiset kuuntelevia korvia ja auttavia käsiä?
Diakoniatyöntekijät kertovat nuorista, joitten silmät alkavat tuikkia, kun he näkevät juustoa. Sen voi muistaa, kun puntaroi kaapillaan Aura Goldin ja Salaneuvoksen välillä.
Tänään vietetään ensimmäisen kerran maailman humanitaarisen avun päivää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti