Elävän kielen puolesta

Kuopus kertoi kirjoittaneensa aineen nimeltä Murre ja minä. Ensin luulin, että kyse oli hänen enonsa koirasta mutta ei, murteista oli kysymys.

Legendaarinen äidinkielenopettajani Rauli Lehtivaara oli 1970-luvulla sitä mieltä, että kotiseutu saa ja sen pitää näkyä kielenkäytössä. Muutoinhan tuo oli sitä aikaa, kun kielikin pyrittiin tasapäistämään. Niinsanottu hyvä yleiskieli jyräsi rytinällä yli murteitten. Onneksi murteita arvostetaan taas.

Itselläni on karjalaiset sukujuuret mutta koulunkäynti Keski-Suomessa hävitti miet ja siet. Toisinaan on eduksi, jos löytää puheeseensa asuinseutunsa paikallisvärin. Sanovat, että käyn tarvittaessa jo savolaisesta. En tiedä, pitäisikö tuosta olla hyvillään.

Yläsavolainen kielenkäyttö on ollut työssäni yksi ehtymättömiä ilonaiheita. Se on uskomattoman eloisaa ja rikasta. Esimerkki: Yksi työtoverini näki pikkuisen ajokkini, Fiat Pandan, ensi kerran, ja kommentoi:
- Mistee sinä out tuollasen nysäaaton löytännä?
Nysäauto! Ei sitä voi sattuvammin sanoa.

Sitä minä joskus ihmettelen, miksi nämä meidän teologimme usein saarnoissaan kadottavat kaiken sen ilmaisun rehevyyden ja rikkauden, minkä he kyllä muussa kanssakäymisessä hallitsevat. En tarkoita, että pitäisi murteella saarnata. Tarkoitan puheen elävöittämistä paikallisilla ilmaisuilla.

On herkullista tutustua murteisiin, jotka ovat itselle outoja. Kaksi Heliä on pitänyt minua hereillä pitkillä ajomatkoillani. Heli Laaksonenhan on tämä kaiken kansan tuntema vakkasuomalainen murrerunoilija. Heli Karhumäki on pakinoinut eteläpohjalaisittain Radio Deillä ja nyt hänen juttunsa on julkaistu tupla-cd:llä.

Karhumäen Helin "kristilliset murretarinat" ovat lämpimiä, humoristisia ja pohjalaisen suoraselkäisiä. Hän ei arkaile sanoa mielipidettään vaikkapa uskomushoidoista tai vapaa-ajattelijoista. Körtti-Helin juttuja leimaa virkeä uteliaisuus - hän kertoo hauskasti tutustumisestaan Metallimessuun ja eri seurakuntien uskoviin. Monessa tarinassa on koskettava hengellinen ulottuvuus. Ystäväni suositteli Heli Karhumäen juttuja minulle ja suosittelen varauksetta eteenpäin.

Yhtä asiaa vain en ymmärrä. Se on se, että Helin hauska ja herkkä tarinakokoelma on saanut nimen Pihtaajatytön katumus. Onhan se toki yhden tarinan nimi ja sekin tarina on hyvä. Nimi antaa silti mielestäni hiukan harhaanjohtavan kuvan kokoelmasta. Liekö Heli ajatellut, entisenä iltapäivälehden toimittajana, että nimi myy.

Jos nämä riemastuttavat Helit ovat sinulle vielä tuntemattomia niin täällä heihin voi tutustua:

Heli Laaksonen

Heli Karhumäki