Ei mitään pyhää

Mieleeni jäivät lähtemättömästi hiippakuntadekaani Ari Hukarin viisaat lausumat Muhammed-pilapiirroskohun aikaan. Hänen mukaansa emme voi mitenkään ymmärtää loukkausta, koska olemme länsimaissa kadottaneet pyhyyden tunnon. Islamissa Jumala on pyhä, Koraani on Jumalan ilmoitusta ja siten pyhä, ja profeetat, ilmoituksen välittäjät, ovat pyhiä.

Aika noloa. Meillä retostellaan vapaudella, tasa-arvolla ja yksilön oikeuksilla mutta mikään ei enää ole pyhää (paitsi se yksilön vapaus). Ei Jumala. Ei raamattu. Ei lepopäivä. Eivät pyhyyden kokemiseen johdattavat symbolit ja tilat.

Kaikkea saa pilkata ja kaiken saa jyrätä ilman, että juuri kukaan viitsii korvaansa lotkauttaa.

Ja sitten me ylpeilemme sillä, miten paljon sivistyneempiä me "kristityt" sentään olemme kuin nuo raakalaismaiset muslimit. Sopii vilkaista Sellon jälkeisiä nettikeskusteluja, sieltä löytyy tämä omahyväisyys ja uho.

Hävettää. Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella (virrestä 409).

Heikki Kotila sanoi jo, että pyhyyden kohtaamista pitää ja voi opetella. Kyllä!


Teksti on kirjoitettu Kotimaa24-sivuston teemablogipäivään, jonka aiheena oli 8.1.2010 pyhä.