Kirkko ja brändi - ollako vai eikö olla?

[Tämä teksti liittyy Kotimaa24-sivustolla aiheesta käytyyn keskusteluun.]

Jatkan Antti Kurkolan kiinnostavasta aiheesta: Mikä onkaan brändi ja onko kirkolla sellaista?

Brändi on ihminen, yhteisö, palvelu tai tuote, joka on enemmän kuin tavallinen – siis jotain erityistä, arvokasta, tavoiteltavaa. Brändi syntyy siitä, että kyseinen ihminen, yhteisö, palvelu tai tuote on tunnettu, sillä on uskollinen asiakaskunta, se täyttää tietyt laatuvaatimukset ja siihen liittyy myönteisiä mielikuvia.

Tästä näkökulmasta kirkolla on ilman muuta useitakin brändejä. Esimerkiksi diakoniatyö, jota suuresti arvostetaan. Rippikoulu. Kauneimmat joululaulut.

Kirkko instituutiona ei sensijaan ole mikään brändi. Asiakaskunta ei ole ollut kovin uskollista viime aikoina. Myönteisten mielikuvien kanssakin on vähän niin ja näin.

Mitä hyötyä brändistä sitten on?

Valintojaan puntaroivalle ihmiselle brändi yksinkertaistaa päätöksentekoa. Hänen ei tarvitse ottaa turhia riskejä, jos laatu on taattu. Hän voi brändivalintansa kautta liittyä hänelle tärkeisiin arvoihin.

Brändin omistajalle taas on brändistä usein taloudellista hyötyä. Jos kirkko itsessään olisi brändi, siitä pidettäisiin kiinni kynsin hampain eikä liuettaisi takavasemmalle vähin äänin eivätkä siis myöskään verotulot olisi laskussa. Jos kirkko olisi brändi, kilpailevien yhteisöjen olisi huomattavasti vaikeampi päästä samoille markkinoille.

En ole lukenut Antti Kurkolan mainitsemaa Cruxin juttua mutta niinkin voi ajatella, että kirkolla on ns. hajautettu brändi. Iso firma on taka-alalla mutta brändityö tehdään paikallisissa haarakonttoreissa, siis tässä tapauksessa seurakunnissa. Mielestäni kirkon brändi luodaan juuri paikallisseurakunnissa, jotka tarvitsisivat kaiken mahdollisen tuen siihen, että ne voivat hoitaa perustyönsä hyvin. Ilmeisesti Cruxin juttukin kertoo tästä.

Mitä brändin rakentamiseen tarvitaan?

Meillä on oltava tarjolla jotain, joka tuo lisäarvoa. Tarvitaan sitoutunut johto. Henkilöstöresursseja pitää olla, sekä tekijöitä että näkijöitä. Palvelujen pitää olla kunnossa. Viestintä on mietittävä ja tehtävä kunnollisesti, jotta se on linjakasta ja oikein kohdennettua. Asiakassuhteista on pidettävä hyvää huolta. Tarvitaan tahtoa olla alan ykkösosaaja ja luovuutta oikeitten ratkaisujen löytämiseen.

Olen Antti Kurkolan kanssa ehdottomasti samaa mieltä siitä, että sanomamme on ainutlaatuinen ja suurenmoinen. Olennaisempaa kuin kirkon brändi on se, miten evankeliumi etenee.

Mutta Antti, sanot, että meidän ei tulisi kirkossa olla kilpailuhenkisiä. Olen eri mieltä. Meidän tulisi tarjoilla sanomamme niin vastaansanomattoman kiinnostavasti, että ne muut tahot, jotka kilpailevat seurakuntalaisten ajasta ja huomiosta, jäävät toiseksi.

Se auttaa paljon, jos seurakunnassa voi kokea lämpöä ja huolenpitoa. Rakkaus avaa sydämiä. Aina.