Sydänsavolainen pakkanen puri rapsakasti varpaita, sormia ja nenänpäätä, kun eilen olimme penkkariajelua katsomassa. Vielä kylmempää taisi olla rekkojen kyydissä, ellei sitten asu sallinut runsaita toppauksia.Kymmenen uutisissa hehkutettiin, kuinka abit ajelivat ihannesäässä. Aina tämä Helsinki-näkökulma, aina! Paistoi meilläkin aurinko mutta yli 20 asteen pakkanen ei varsinaisesti ole penkkariajeluihin ihannesää.
Nuoremme erinomaisella koululla on mukava tapa kutsua palelevat perheet vanhempainyhdistyksen järjestämille penkkarikahveille ajelujen jälkeen. Samalla oli mahdollisuus tutustua päättöluokkien tekemiin valtaviin seinämaalauksiin, "freskoihin", missä abit ja opettajat esiintyvät kuvien ja puhekuplien kera.
Kahvi ja laskaispulla maistuivat, kyllä. Seinämaalaus oli aivan valtavan hieno, taideteoksena. Tekstejä lukiessa tuli kummallisen vaivautunut ja nolo olo. Osa niistä oli ihan OK eikä voi olettaa, että joku äiti ymmärtäisi sisäpiirihuumoria, mutta...
Mitä mieltä itse olisit, jos näkisit lapsesi - tai lapsenlapsesi - kuvan vieressä vaikka jonkun näistä väläyksistä:
- Miehillä on housuissa vulkaanista toimintaa.
- Siis mulla oli tosi hetero olo tänä aamuna.
- Pitäähän niihin perseisiin tutustua.
En minä vielä niin fossiili ole, etten ymmärtäisi, mitä nuorten mielessä liikkuu. Varmaan on ollut vitsikästä kirjailla kolmen vuoden aikana kerättyjä hölmöjä lausahduksia seinälle. Senkin tajuan, että penkkareihin liittyy irrottelu, 12 vuoden kouluputki takana sentään.
Silti tuli surullinen olo. Taas kerran elämän yksityisin osa, seksi, leviteltiin seinille. Sieltä se hyppi silmillemme ja aiheutti nolostuneita ilmeitä ainakin 45+ -ikäluokassa.
Koulun väestä tässä ei kai ollut mitään ihmeellistä. Miksi muuten perheet olisi kutsuttu freskoja katsomaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti