3.2.2010

Muutosyttyä

Ei, otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä.

Muutosytty tarkoittaa savolaisittain muutosta muutoksen vuoksi. Siis jotakin näön vuoksi tehtävää ja siksi melkoisen joutavaa.

Olen viime aikoina valmistellut esityksiä ja puhunut muutosviestinnästä. Siinä tullaan varsin lähelle muutosten johtamista. Seurakunnissakin helistään kaiken maailman muutosten kynsissä. Muutosyttyä on uuvuttavan paljon. Mielestäni terve kriittisyys on paikallaan: ennen kuin heittäydytään johonkin, usein liike-elämästä tuotuun muotiin mukaan, olisi viisasta miettiä, miten aiottu muutos palvelee seurakunnan perustehtävää.

Kävin eilen Karhulassa vetämässä tuuraajana yhden koulutuksen vapaapäivänäni. Aiheena oli, kuinka ollakaan, muutosviestintä. Olin erityisen ilahtunut siitä, miten aktiivisesti seurakuntien "ei-hengarit" eli muun kuin hengellisen työn tekijät osallistuivat keskusteluun. (Tämä jaottelu on muuten raivostuttava. Kuten työtoverini Lauri Jäntti sanoo: "Seurakunnassa ei ole muuta kuin hengellistä työtä. Tehtävät vain ovat erilaisia.")

Jari Stenvall ja Petri Virtanen luettelevat kirjassaan Muutosta johtamassa (2007, 46-47) asioita, joihin pitäisi kiinnittää huomiota, kun lähdetään toteuttamaan muutosta*:

1. Ovatko suunnitellut uudet käytännöt parempia kuin organisaation nykyinen toiminta?
2. Onko muutos vaivan arvoinen, kun otetaan huomioon sen edellyttämä aika, tuotetut häiriöt ja resurssien käyttö?
3. Onko hyödyllistä tehdä vain symbolinen muutos sen sijaan, että pyritään muuttamaan organisaation ydintä?
4. Onko muutos hyödyllinen yksittäisille henkilöille, mutta haitallinen koko organisaatiolle?
5. Onko muutosta eteenpäin vievillä tahoilla riittävästi valtaa toteuttaa hanke?
6. Onko henkilöstö kuormitettu liian suurella muutoshankkeiden määrällä?
7. Onko henkilöstö valmis ja kykenevä oppimaan ja päivittämään tietonsa siinä määrin, mitä muutos edellyttää?
8. Onko muutosta eteenpäin vievillä tahoilla valmiutta keskeyttää tai suuntautua uudelleen muutostilanteessa, mikäli se on välttämätöntä?

Yksi tomera rakennuspäällikkö tuli eilisen koulutuksen jälkeen kysymään, että miten tämä muutosjohtaminen muka eroaa kaikista muista johtamisopeista, mitä on matkan varrella tullut vastaan. Mietin hänen lausahdustaan hyvän tovin matkalla kotiin.

Loppujen lopuksi - mitä muuta on koko johtaminen, ellei muutoksen johtamista? Eikö kaiken johtamisen tavoitteena ole suunnata voimavaroja yhteisön tavoitteiden mukaisesti, siis saada ne liikkeelle haluttuun suuntaan?

Seurakuntien tapauksessa liikkeen johtaminen voisi tarkoittaa voimavarojen suuntaamista niin, että vuosituhansia vanha sanoma kohtaa nykykielen ja -elämän. Tai liikkeen pysäyttämistä niin, että pysyvyys ja turva oikeasti haastaisivat hektisen menon ja muutosytyn.

* Alkuperäinen lähde: Pfeffer, J. & Sutton, R.I. (2006). Hard Facts, Dangerous Half-Truths and Total Nonsense. Profiting from Evidence-Based Management. Harvard Business School.

4 kommenttia:

pau kirjoitti...

Hyvä tuo viimeinen lause, erityisesti. Että voitaisiin pysähtyä, koska vauhtia on kyllä riittävästi. Vai onko vauhti tullut jäädäkseen, niin ettei mikään niin sanottu vapaa-aika ehdi rauhoittaa meitä.

Itse mietin, miten voisi oikeasti levätä, mitä se on?

Voimia ja iloa työpäivääsi ja sen haasteisiin!

Olli K kirjoitti...

Milloinkohan kirkkohallituksen "homo accelerans" eli "kiihdyttävä ihminen" nousee taas luolastaan julistamaan uutta muutosta, jota seurakunnat johdatetaan seuraamaan kuin joulutähteä?

Seurakunnat nimetään markkinatoimijoiksi, joiden täytyy olla markkinoilla jatkuvasti brändäämässä itseään. Myös seurakunnan työntekijän on jatkuvasti päivitettävä portfoliotaan ja tehtävä itsestään markkina-analyysiä sopeutuakseen muutokseen.

Tulee vielä Paras 2 - ja Paras 3 -hanke, johon vouhotukseen pitää seurakuntienkin taas lähteä "sopeutumaan". Sanokaa mun sanoneeni!

t. Olli Kortelainen

pau kirjoitti...

Tällä kertaa luin otsikon, jonka luulin viittaavan muuttamiseen;)
Sitä lukee, mitä ajattelee, niin näyttää olevan.
Muutokset ovat kriisin paikkoja. Sen takia sanomme helposti: vanha on hyvää!

Voimia ja iloa päivääsi. Tie on valmis!

Helena K. kirjoitti...

Olli, juuri tätä keskustelua käydään nyt Kotimaa24-sivuilla! Ei kun kommentoimaan!

Paula, kiitos, taas!