Yksi hauskimpia asioita, mitä tämä vuosi on elämääni tuonut, on työkaverit. Liikutuin kovasti, kun tänään sain nämä upeat kukat ja paranemisen toivotukset Iisalmen seurakunnan väeltä. Kiitos!Olen sairaslomalla yli loppiaisen. Melkein nolottaa, sillä töissä on nyt monilla vuoden kiireisin aika. Olin pikku operaatiossa yliopistosairaalassamme. Jo toinen joulu peräjälkeen, kun olen toistaitoinen jouluvalmistelija. Vielä elättelen toiveita, että ehtisin kokeilla Ruotasen Ainon punajuuripaistosta. Meillä on intranetissä nimittäin meneillään joulureseptien vaihtoviikot.
Muuten olen sitä mieltä, että jokaisen joulutohottojan tekisi hyvää kokea se täydellinen avuttomuus, mikä on niin monen arkipäivää sairaaloissa ja muissa hoitolaitoksissa. Kun nukkumaan pystyy tasan yhdessä asennossa ja siinäkin vain lääkkeitten voimalla. Kun istumaan noustessa tarvitaan kaksi hoitajaa avuksi. Kun aika matelee ja sitä tappaa katsomalla televisiota muutamassa päivässä yhtä paljon kuin vuodessa yhteensä.
Kun ei ole ketään, kenelle puhua eikä jaksa lukea, luiskahtaa helposti kummalliseen tylsyyden tilaan. Mitä väliä lähestyykö joulu vai juhannus.
Lukioaikana kävimme seurakunnan nuorisokuoron kanssa jouluaattoina laulamassa sairaaloissa ja vanhainkodeissa. Se oli unohtumatonta, erilaista, merkittävää. Siitä tuli joulumieli, laulajille vähintään yhtä paljon kuin kuulijolle. Ehkäpä seuraavana hyväkuntoisena joulunani pestaudun johonkin avustushankkeeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti