En ole noin kymmeneen vuoteen uhrannut gradulleni ajatustakaan. Tässä seurakuntatyössäni olen tuntenut tarvetta vilkaista sitä, mutta en ole muistanut. Nyt se tupsahti eteen joulusiivouksessa.
Tein graduni saarnakielen ymmärrettävyydestä. Sen valmistumisesta on jo 20 vuotta eikä se nykysilmin katsottuna näytä kovin kummoiselta. Halusin kuitenkin vilkaista, löytyisikö siitä mitään vinkkejä joulusaarnojen valmistelijoille.
Analysoin gradussani tekstianalyysin keinoin kymmenen joulusaarnaa ja kymmenen "paimensaarnaa" (Joh. 10:11-16). Ideana oli tutkia, ovatko suurille yleisöille valmistellut joulusaarnat jotenkin erilaisia kuin tavallisen sunnuntain saarnat. Oletin, että joulusaarnat olisivat ymmärrettävämpiä, yksinkertaisempia ja rakenteeltaan selkeämpiä.
Näin ei kuitenkaan ollut. Joulu- ja paimensaarnat poikkesivat toisistaan hyvin vähän sisältörakenteeltaan ja sidoksisuudeltaan. Tästä päättelin, että saarnaajat eivät osaa kohdata kuulijoittensa odotuksia eivätkä heidän valmiuksiaan ottaa vastaan pitkähkö, puhuttu viesti.
Mitähän evästä tästä nyt olisi joulusaarnojen valmistelijoille?
Saarnan ymmärrettävyyttä auttaa, mikäli siinä on riittävästi toistoa, mikäli syy- ja seuraussuhteet on selitetty selkeästi ja mikäli tapahtumaketjut ovat ehjiä ja loogisia. Teemassa kannattaa pitäytyä tiukasti ja rakenne tehdä selkeäksi. Ja tietysti mitä paremmin saarnaaja tuntee kuulijakuntansa, sitä helpommin löytyvät kosketuskohdat sanankuulijoihin.
Tämä taitaakin olla se vaikein pala: kontaktin saaminen. Graduuni liittyi myös pieni kysely siitä, miten helppoa tai vaikeaa oli kontaktin saaminen kuulijoihin. Kahta lukuunottamatta kaikki 36 vastaajaa pitivät yhteyden luomista vaikeana. Syitä olivat esimerkiksi:
- vaikea tietää, mitä kuulijat tarvitsisivat
- liiallinen pitäytyminen kirjoitettuun tekstiin
- kun yleisö on heterogeeninen, vaikea tietää, kenelle suuntaisi sanomansa
- ihmiset eivät jaksa kuunnella
- on rasittavaa saada palautteeksi vain pakollisia kiitos-fraaseja.
Palautteesta puheenollen - oikeastaan sopii ihmetellä, ettei saarnoja jaella automaattisesti verkkosivujen kautta, teksteinä tai audioina. Sen ne kyllä ansaitsisivat! Olin hiljattain pitkästä aikaa yhteyksissä rippipappiini Martti Pitkäseen. Hänen seurakunnassaan Helsingin Pitäjänmäessä jaetaan saarnat jumalanpalveluksen jälkeen kirkon ovella kotilukemiseksi. Ja palautetta tulee.
Olisiko siinä levittämisen arvoinen idea?
Lue lisää:
Enckell, Lisa (toim.) 2007. Kuunteleeko kukaan puhettasi? Kuinka saada viesti perille. Helsinki: Kirjapaja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti