Adventtielämys

Joulun odotus ei ala ilman Hoosiannaa. Tänä vuonna se oli oikein erityisen upea, sillä adventtina oli Lapinlahden seurakunnan 150-vuotisjuhlavuoden päätapahtuma. Niinkuin pastori Pirkko Koistinen sympaattisessa johdannossaan sanoi: Hyvissä juhlissa pitää olla kunnon syy juhlia, kaunis juhlapaikka, juhlavieraita, soittoa ja laulua ja arvostettu juhlapuhuja. Kaikkea oli, ylenpalttisesti.

Piispa Wille Riekkisen saarnasta jäi erityisesti mieleen se, kuinka Jeesukseen kohdistuvat odotukset tihkuivat verta, valtaa ja rytinää. Kuninkaallisen ratsun virkaa toimitti kuitenkin säälittävä aasin varsa, ja tämä kuningas tuli lempeänä ja armollisena rakentamaan rauhaa.

Sykähdyttävän juhlamessun ja kirkkokahvien jälkeen sitä ajatteli, että ei tästä enää voi tunnelma parantua mutta itse 150-vuotisjuhlakin oli kiva.

Juhlakirjan kirjoittaja Minna Kettunen antoi seurakunnalle synninpäästön siinä asiassa, että eivät tilanneet alttaritaulua Lapinlahdella v. 1865 syntyneeltä Pekka Haloselta. Syy oli yksinkertainen: Halonen ei tarjouksessaan maininnut alttaritaulun aihetta eikä hintaa. Tästä hänen isänsä, maanviljelijä-kirkonrakentaja Olli Halonen nuhteli poikaansa: "Et Sinä Pekka kirjoittanut mitään niistä alttaritaulu ehtoista niin kuin aijoit." Korpilahtelaisen Alvar Cawénin maalaama Kristuksen kirkastuminen saatiin Lapinlahden kirkkoon v. 1931.

Juhlan päätteeksi kuului kirkonpenkistä osuva määritelmä: "Täällä Lapinlahdella ei sitten koskaan ole turhaa pönötystä."

Lue myös:
Kirkko otti juhlijat vastaan havunoksin
Kylvikö Forselius siemenen Telppäsniityn herätykselle?
Lapinlahden seurakunta sai juhlakirjan