Melkein huomaamatta vierähti ohi merkittävä puolimatkan krouvi: vuosi tässä työssä. Vuoden verran oheinen Pyhän Ristin kirkon torni on ollut maamerkkini, sen juurella on Iisalmen-toimistoni.Kertomus siitä, mitä viime vuonna tuli tehdyksi, on tarjolla Mies yli laidan! -hankkeen esittelysivulla. Tässä henkilökohtaisempia mietintöjä.
Mikä on ilahduttanut?
Työtoverit, ehdottomasti, joka ainoassa seurakunnassa. Miten osaavia, hauskoja, luovia ja sitoutuneita ovatkaan seurakuntien työntekijät! Samoin kuin ne luottamushenkilöt ja vapaaehtoiset, joihin olen ehtinyt tutustua. Metkaa väkeä ja mainioita yhteistyökumppaneita on löytynyt myös Helsingistä niin Hietalahdenrannasta kuin Katajanokalta. Ja tietysti Kuopion tuomiokapitulista.
Vapaus rakentaa tästä tehtävästä sellainen, että se istuu kokemukseeni ja koulutukseeni, siis omannäköinen. Tähän vapauteen liittyy mahdollisuus osittaiseen etätyöhön, mikä tasaa hyvin ajoittaista matkanteon vaivaa. Olen siis erittäin onnekas.
Mikä on yllättänyt?
Kirkon ongelmat itsensä ja viestiensä kanssa. Väitän, että myös kirkon omat foorumit paisuttelevat marginaali-ilmiöitä ja saavat koko kirkon näyttämään yhdeltä naispappeus- ja homo-ongelmalta. Minulle kirkko ei näyttänyt siltä ennen kuin minusta tuli kirkon työntekijä.
Rajat ja lokerot. Kirkon hallinnon ja seurakuntien välillä. Kristillisten seurakuntien välillä. Herätysliikkeitten välillä. Työalojen välillä. Hengellisten ja "hengettömien" työntekijöitten välillä. Teologien ja muiden välillä. Rajoja voi toisinaan kutsua myös muureiksi, sen verran vankkoja ne ovat.
Seurakunta- ja yliopistotyön samankaltaisuus. Monilla työntekijöistä ei ole työaikaa. Iso osa työstä tehdään aivan muualla kuin toimistolla. Pitkälle kehitetty erikoistuminen. Hauras johtajuus: johtajat ovat oman työnsä asiantuntijoita mutta eivät välttämättä hyviä johtajia.
Mikä on haastanut?
Aikuiskoulutus. Melkein nolottaa, kun ajattelen ensimmäisiä koulutustilanteitani vuosi sitten. Perinteinen luento-opetus ei todellakaan ole oikea tapa lähestyä seurakuntien työntekijöitä. Onneksi yleisöni on ollut armollista ja antanut minulle mahdollisuuden kehittyä.
Verkkomaailma. Toisin kuin luullaan, en ole ennen tätä työtä opettanut nettisivujen tekemistä. Olen toki ollut suunnittelemassa isojakin sivustokokonaisuuksia mutta käytännön työn ovat tehneet muut. Hyvässä työssä saa oppia uutta, joten olen myös siinä mielessä onnekas, että olen saanut sukeltaa syvälle verkkomaailmaan ja kirkon verkkohankkeisiin.
5 kommenttia:
Yllättynyt olit mm.rajamuureista ja hauraasta johtajuudesta. Tämä kuulostaa jotenkin tutulta. Ainakin kunnallisissa,ja uskoisin monessa muussakin institutionaalisessa organisaatiossa nämä ongelmat ovat arkipäivää, valitettavasti. Johtajiksi ajaudutaan näissä ympyröissä. Se on myös monesti ainoa urakierron tie, oli siihen edellytyksiä tai ei. Tietynlainen epävarmuus positiosta saattaisi auttaa lukkiutuneessa asetelmassa.
Olipas mielenkiintoinen postaus! Kuulostaa todella loistavalta projektilta. Siunausta kaikkiin haasteisiisi!
Kirjoitit, että kirkko paisuttelee marginaali-ilmiöitä. Se on totta.
Toisaalta muistuu mieleen se kerrallinen tarina, jossa kertovat, että kaikki hommat jätettiin, kun 1% porukasta oli pulassa.
Missä on kyse yhdenkin ihmisen epäinhimillisestä kohtelusta tai sortamisesta, kyllä siellä kirkon pitäisi olla asiassa meteliä pitämässä.
Kiitos kaikille kommenteista! Olen toki tietoinen siitä, että johtamistaitoihin on kirkossa kiinnitetty huomiota viime vuosina ja hyvä niin.
Vaikea pesti tuo kirkkoherran pesti: hengellinen johtaja pitäisi olla, talous- ja hallintoihminen ja lisäksi hallita yhteiskunta- ja mediasuhteet. Miten Genelecin Veikko Hyvönen sanoikaan Kiuruvedellä tänään: seurakunnan työssä on tärkeää puutarhasta huolehtiminen ja perustehtävän selkiyttäminen.
Käyn täällä lukemassa sujuvan kynäsi ja terävän ajatuksenjuoksusi tuotoksia. Jaksat olla ihanan positiivinen ja työtovereita arvostava ja tehtävistäsi innostunut. Uskomme, että vuoden perästä on vahva uusia latuja aukova jälki näkyvissä Ylä-Savon seurakuntien viestinnässä.
Lähetä kommentti