Kuopiossa on näinä päivinä pantapaitoja niin, että päät yhteen kolisevat. Piispa Wille Riekkinen on kutsunut hiippakunnan papit ja lehtorit vähintään kuuden vuoden välein järjestettävään synodaalikokoukseen. Osallistujia on yli 350.
Opin juuri, että synodaali tulee kreikan sanasta syn odos ja tarkoittaa yhteistä tietä, kokousta tai neuvottelua. Kokouksessa käsitellään teologisia kysymyksiä, seurakuntien hoitoa, sekä muuta kirkon toimintaa ja hallintoa koskevia asioita. Luulenpa, että vähintään yhtä tärkeää on tuttujen tapaaminen ja verkostoituminen.
Jouduin käymään keskustassa pojan vanhojentanssivermeitä palauttamassa ja vilkasta oli tuomiokirkon portailla, kun mustat pompat kiipeilivät synodaalikokouksen avajaisjumalanpalvelukseen kymmeneksi. Ajat ovat huonontuneet: jokunen sata vuotta sitten avajaisjumalanpalvelus alkoi seitsemältä. Se oli niitä aikoja, kun pappeinkokous hoiti kirkolliskokouksen tehtäviä ennen kirkolliskokouksen perustamista v. 1869.
Kuopion kokouksessa ollaan ainakin sikäli ydinkysymysten äärellä, että teemana on Jumala. Takavuosina synodaalikokousta varten kirjoitettiin tutkielma tai kirja, josta sitten keskusteltiin. Tämän synodaalikokouksen kirjaksi on valittu Karen Armstrongin Jumalan historia. Kuopiolainen pastori Kari Kuula jo ehti valintaa moitiskella. Hän olisi mieluummin tarjoillut luettavaksi jotakin teologisesti rakentavaa ja kirkon piirissä tuotettua.
Lääninrovasti Lauri Jäntti sanoi ehdottaneensa kirkkoherraksi tultuaan, että kirkollisesta kielenkäytöstä voisi poistaa ainakin kaksi sanaa: tuomiokapitulin ja kirkkoherran. Miksei synodaalikokouskin voisi olla nimeltään teologikokous niin jokainen ymmärtäisi, keitä siellä on koolla?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti