Tanssia kirkkomuseossa

"Tanssija Helena Ratisen kehollinen näyttelyopastus", luki Taiteitten yön ohjelmassa. Tämä on nähtävä, ajattelin, ja Leena-ystävä oli samaa mieltä.

Kirkonkellojen kumussa kokoonnuimme Suomen ortodoksisen kirkkomuseon aulaan. Emme tienneet, mitä odottaa, mutta mielenkiintoista se olisi varmasti. Meitä vähän hermostutti, kun kuulimme, että opastus kestäisi reilun tunnin. Vielä kun piti ehtiä kuuntelemaan kaupunginorkesteria ja katsomaan vanhoja Kuopio-filmejä.

Olen käynyt ortodoksisessa kirkkomuseossa useita kertoja. Aina siellä on ollut liikaa kaikkea vierasta, niin paljon hienouksia, jotka jäävät salaisuudeksi.

Kenotafeja. Feloneja. Pyhittäjiä. Ikonostaaseja. Rintaristejä. Yksi ortodoksinen äidinäiti ei vielä auta siinä asiassa, että näistä mitään ymmärtäisi.

Ja sitten tämä tanssija avaa silmät ja sydämet!

Nyt käytiin vain kahdessa museon lukuisista huoneista. Ensin tanssija otti erilaisia asentoja ja saimme etsiä niitä vastaavan esineen museon kokoelmista. Hän pelkisti esineet ihanan näkyviksi ja kertoi myös niistä hiukan. Sekin tuli selväksi, että feloni on se ortodoksipapin päällimmäinen, hihaton viitta.

Tutkimme hetken erilaisia jalanjälkiä. Yksi meistä oli kengänkokoa 41, mikä lienee ollut myös Kristuksen jalan koko. Siitä juohduimme miettimään Kristuksen seuraamista.

Kierros päättyi punaisen lipaston luo. Siihen oli kerätty museon henkilökunnan tärkeitä esineitä, joilla kaikilla oli tarina. Meidän tehtävämme oli jakaa pikku ryhmissä omien tärkeitten esineittemme tarinat.

Huomasimme kertovamme ventovieraille ihmisille meille tärkeistä esineistä ja asioista. Loisteliaaksi lopuksi Helena Ratinen tanssi tarinoistamme kolme. Senkin, jossa sairaudestaan juuri kuullut, ahdistunut nuori mies tekee hopealangoista ristiä. Sitä ristiä, jota hänen äitinsä kantaa aina.

Ajan taju katosi. Olisimme viipyneet sujuvasti toisenkin tunnin. Pyhyyden kokemus oli mykistävä. Se meni - kuten Jorma Uotinen sanoisi - aivojen, sydämen ja maksan läpi. Jotkut itkivät.

Ei ollut tarvetta muulle taiteelle sinä iltana. Eikä iltahartauksillekaan, sen puoleen.

Kuopiossa sijaitseva Suomen ortodoksinen kirkkomuseo sulki ovensa 28.8.2009 perusnäyttelyuudistuksen vuoksi ja avautuu jälleen kesäkuussa 2010.