Hyvästi, marraskuu

Tämän päivän paras puoli on, että se on marraskuun viimeinen päivä.

Siitä huolimatta, että on rakkaan veljeni nimipäivä ja ystäväni syntymäpäivä.

Marraskuu on vuosi vuodelta vaikeampi. En enää osaisi asua rannikolla, missä marras kestää koko talven. Pahoin pelkään, että niin on pian myös Savossa. Tekisivät viisaita päätöksiä Kööpenhaminassa!

Kun pimeys oikein riepoo, yritän muistaa, että kerran olin marraskuussa niin sairas, että sain olla kiitollinen, että olin hengissä. Kun mustuus hyökkää, muistelen heitä, jotka puolustivat ja pakenivat 70 vuotta sitten.

Tuohon verrattuna lämmin koti, siisti sisätyö ja huumorintajuinen perhe ovat luksusta.

Anna-Maija Raittila sanoi kerran, että marraskuu on kaikkein armollisin kuukausi. Siinä ei ole mitään turhaa. Saman on ehkä kokenut tämän runon kirjoittaja Helena Anhava:

Rauhan väri on harmaa,
ei ankea vaan ajaton,
ei alistunut vaan tyytyvä.

Otat maiseman vastaan
kuin astuisit tauluun,
sen avaruuteen
tyveneen oloon
kun murhe on vaiti,
lepoon asettunut.

Marraskuussa pitäisikin saada asettua lepoon ja olla ihan hiljaa. Ikävä kyllä siihen ei työelämässä ole oikein mahdollisuuksia vaan tehokas on oltava ympärivuotisesti.

Eikä yksin työelämässä. Joka tuutista tursuaa vaatimusta. Parisuhde on jämähtänyt ja vaatii kehittämistä! Joululahjat on paketoitava nyt, ettei tule viime tingan kiire! Kaikki joukkueen vanhemmat mukaan talkoisiin! Liikuntaa kolmesti viikossa tai hyvästi terveys! Jos perhe ei syö yhdessä, se ei myöskään pysy yhdessä! Löydä palvelupaikkasi seurakunnassa!

Olen miettinyt Kiuruveden kirkkoherran Risto Pentikäisen sanoja: "On arvokasta, että seurakunta ylipäänsä on."

Kuka kaipaa kirkollista puuhamaata? Marraskuussa? Jos vain saisi nuokkua kirkon nurkassa sellaisena kuin on ja muutaman tutun virren tai joululaulun laulaa.