Logon paikka

Minkä ihmeen takia seurakuntien pitäisi miettiä sellaista asiaa kuin visuaalinen ilme - siis miltä niiden paperit, esitteet tai toimitilat näyttävät? Mitä väliä on sillä, missä paperin kulmassa seurakunnan tunnus on?

Väliä on paljonkin. Meidän aikanamme kuvallisia viestejä luetaan hyvin aktiivisesti. Kuvalliset viestit ovat nopeita, tehokkaita ja mieleenpainuvia.

Nykyaikaisessa viestinnän suunnittelussa lähtökohta on aina yhteisön strategia ja ne perusviestit, jotka siihen on kirjoitettu. Siis: millainen tämä yhteisö haluaa olla. Myös visuaalisen ilmeen tulisi olla linjassa näiden viestien kanssa.

Jos siis seurakunta haluaa olla vaikkapa ihmisläheinen ja kohtaava, tällä tavoitteella on seurauksensa värien valintaan. Tunnetko värien viestit? Meidän suomalaisten perinteisesti rakastamat sininen ja vihreä kertovat tyyneydestä, tyytyväisyydestä, järjestyksestä ja jämeryydestä. Mutta eivät läheisyydestä ja lämmöstä.

Yhtenäisellä visuaalisella ilmeellä tavoitellaan parempaa tunnistettavuutta ja erottuvuutta. Seurakunnan tutuksi tullut tunnus voi toimia kuin laatuleima: tuolta tiedän saavani luotettavaa ja hyvää palvelua.

Olipa päivä

Eilinen taisi olla helmikuun vilkkain. Päivä käynnistyi reippaasti klo 05.55 startilla kohti linja-autoasemaa ja Iisalmea ja päättyi kaarroksella Kuopion kotipihaan klo 21.30.

Aamulla oli ensimmäiseksi Iisalmen seurakunnan työntekijäkokous, missä olikin runsaasti viestintäasiaa. Kerroin hankkeestamme ja keräsin viestintään liittyviä koulutustarpeita. Tiedottaja-Seija esitteli seurakunnan kotisivujen uutta rakennetta. Työskentelyaikataulua pidettiin kireänä. Seija on kyllä informoinut työaloja kotisivu-uudistuksesta jo syksyllä. Aina ne asiat vain tahtovat jäädä tekemättä siihen asti, kunnes joku antaa deadline-päivämäärän. Sellainen on ihmisluonto.

Puoliltapäivin piti olla Lapinlahdella, minne olin luvannut kriisiviestintään liittyvän koulutuksen. Koulutusaineistojen siirto koneelta toiselle ja ohjelmasta toiseen ei onnistunut odotetusti eikä niiden tulostaminenkaan, joten lounasaika hujahti ohi niiden kanssa tuskaillessa. Hyvin ehdin silti Lapinlahdelle ja onneksi näissä seurakuntien tilaisuuksissa ei koskaan tarvitse olla nälissään tai kuivin suin. Taas oli tarjolla tuoretta pullaa ja piirakkaa.

Koulutustilanne oli jännittävä, koska se oli ensimmäiseni tässä pestissä. Osaanko ollenkaan linkittää seurakuntatyön arkea ja viestinnän teoriaa? Lapinlahdella oli hyvä harjoitella, koska siellä ollaan jo kokeneita viestintäasioissa. Meillä oli sitäpaitsi aika mukavaa - tai ainakin minulla oli - sillä niin antaumuksellisesti työntekijät heittäytyivät mukaan.

Seurakunta, poliisi ja koulu kohtaavat kiukkuiset vanhemmat ja median kriisiviestinnän harjoituksessa Lapinlahdella.

Koulutuksen jälkeen kävin Lapinlahden ja Varpaisjärven oman lehden, Matin ja Liisan, toimituksessa. Tutustuimme toimittaja Ulla Tuovisen kanssa, Ulla teki jutun hankkeestamme ja kuvakin otettiin kirkon edessä. Olen antanut parin viikon aikana kolme lehtihaastattelua. Se on kovin hämmentävää, sillä olen aina ollut se osapuoli, joka on kiinni kynässä ja kamerassa, en suinkaan jutun aihe.

Päivä päättyi Varpaisjärvellä, missä valitaan uutta kirkkoherraa. Suuren urheilujuhlan tuntu oli käsinkosketeltava jo Esson baarissa. Ehdokkaisiin Markku Suokonautioon ja Olli Kortelaiseen oli tutustuttu vaalisaarnojen ja kahvitilaisuuksien avulla. Nyt he saivat kirkossa vastata Terttu Ruotsalaisen ja Jorma Lundgrenin esittämiin kysymyksiin. Illan päätteeksi yleisökin pääsi kyselemään. Takanani istuneet rouvat olivat tomerasti sitä mieltä, että selväksi tuli. Vaali ratkeaa 10.3.

Olli Kortelainen Valtimolta ja Markku Suokonautio Sonkajärveltä.

Kotona odotti murjottava kuopus. Illan jalkapallopeli oli sujunut epäonnisesti ja kaiken lisäksi oli hänen 14-vuotissyntymäpäivänsä. Eikä äitiä mailla halmeilla. Ehdin sentään sängyn laidalle istuksimaan, rupattelemaan ja siunaamaan. Meillä on kaikilla vielä opettelemista uudessa työrytmissäni.

Kohtaako kirkko

Kaksi aktiivista viestijä-pappia on täällä meidän nurkilla ryhtynyt keskustelemaan julkisesti kirkon suunnasta.

Sunnuntain Iisalmen Sanomien ja tämän päivän Savon Sanomien yleisönosaston täyttivät Lauri Jäntin (Lapinlahti) ja Markku Suokonaution (Sonkajärvi/Sukeva) kirjoitukset. Keskustelun takana on Suokonaution julkisesti harjoittama kirkon arvostelu. Tuoreimmassa Suomen Kuvalehdessä (8/2008) oli iso juttu Suokonautiosta.

Pastorit ovat monesta asiasta myös yhtä mieltä. Esimerkiksi
- kirkko ja sen työntekijät puhuvat usein kieltä, jota nykyajan ihmiset eivät ymmärrä
- kirkon julistuksessa tarvitaan uusia keinoja, kuten draamaa
- kirkon pitää oppia iloitsemaan erilaisuudesta
- kristillisyyteen kaivataan iloa, myönteisyyttä ja huumoria
- kirkon tulee uudistua.

Uudistumisen lääkkeeksi Jäntti suosittelee mieluummin rukousta kuin kirkon julkista parjaamista. Hänen mielestään kirkon on muistettava elämän taakkojen painamia, jotka hakevat lohtua ja pyhyyttä, eivät kylän parasta show'ta. Suokonautio huomauttaa, että hän on juuri korostanut läsnäolon tärkeyttä, aikaa itkeä ja aikaa olla hiljaa.

Olen iloinen näistä työtovereista, jotka tuovat näkökantojaan esiin. Kaikkein huolestuttavinta on, jos kirkko vaietaan kuoliaaksi, jos EVVK-asenne valtaa jopa omat työntekijät. Penseys on pahinta, sanotaan Sanassakin!

"Avoimuus on paras mediastrategia"

Kotimaa-lehti siteeraa tänään Margot Kässmannia, Hannoverin piispaa. Kässmann on havainnut, että kirkon työntekijät säikkyvät mediaa. Median valta nostaa tai tuhota on pelottavaa.

Kässmann kehottaa median ja seurakuntien edustajia tutustumaan toistensa työtapoihin, jotta ennakkoluulot ja pelot hälvenisivät. Omasta kokemuksesta hän korostaa, että avoimuus ja läpinäkyvyys ovat parhaita tapoja toimia. Kun ei ole mitään salattavaa, voi olla avoin. Allekirjoitan!

Lue lisää: Kotimaan juttu

Oppia Lapinlahdelta

Posti toi tänään Kirkon tiedotuskeskuksesta paksun kuoren. Siinä oli nätisti aiheittain pakattuna Lapinlahti-vetoisen viestinnän kehittämishankkeen aineistot vuosilta 2004-2005. Kiitos, Tiinakaisa!

Hankkeen päätösarvioinnit ovat mukavaa luettavaa. Asenteet olivat muuttuneet viestintämyönteisiksi. Olemassa olevat taidot olivat vahvistuneet. Arat olivat rohkaistuneet.

Toisaalta tieto oli myös lisännyt tuskaa. Esimerkiksi viestintäsuunnitelmia pidettiin tarpeellisina mutta niiden tekoa vaikeana. Viestintään kouluttautuminen oli myös aika rankkaa kaiken muun työn ohessa, kun siitä muusta ei voinut karsia.

Toivon, että osaisimme ottaa oppia aikaisemmasta hankkeesta. Vatsanpohjassa kyllä vähän perhostelee. Kuusi minulle vielä varsin vierasta seurakuntaa Iisalmen rovastikunnasta. Verkkopalvelujen kehittämisessä mukana myös Pielavesi ja Keitele Siilinjärven rovastikunnan puolelta. On itsestä kiinni, onko haaste hurmaavan jännittävä vai veret seisauttavan säikäyttävä. Toistaiseksi olen saanut pysytellä enempi hurmion puolella.

Innostuksen lähteitä löytyy aiemmista arkiston aarteista kyllä. Kuten vaikka tämä: "Viestintä ei ole menoerä vaan harkittu sijoitus seurakuntien ja sen sanoman hyväksi, mitä olemme julistamassa."

Seurakunta netissä

Palaveerasimme aamulla viiden seurakunnan kesken. Tarkoituksena on tänä keväänä avata uudet nettisivut kaikille.

Seurakunnallisten kotisivujen mietintä vie äkkiä peruskysymysten äärelle. Onnellinen se seurakunta, jolla on jo strategiassa mietittynä se, millainen seurakunta haluaa olla. Mikä on se hyvä perimä, jota viesteissä halutaan välittää, ja mitä kohti suuntaudutaan.

Onnellinen myös se seurakunta, joka jo nyt ajattelee mieluummin viestiensä vastaanottajia kuin hallinnollisia rakenteitaan tai työalojaan. Kotisivujen - tai laajemmin: verkkopalvelun - tekemisessä nimittäin tuntuu olevan aika haasteellista juuri tämä käyttäjälähtöisyyden mieltäminen.

Mitä sanoo tavalliselle tallaajalle otsikko "toimitukset"? Miten olisi "ilon ja surun juhlat"? Osaako vaikean sairauden tai toimeentulo-ongelmien kanssa kamppaileva hakea tietonsa kohdista "sairaalasielunhoito" tai "diakoniatyö"? Entä jos tarjolla olisikin otsikko "apua"?

Entä mitä arvoja ja tunnelmia halutaan viestiä? Miten tarjotaan rauhaa levottomuuteen ilman, että vaikutetaan pystyynkuolleelta? Mitä meistä kertoo, jos kuvissa on lähinnä tyhjiä kirkkosaleja?

Siinä sitä haastetta onkin. Viestiä elävästä ja kohtaavasta seurakunnasta, joka elää kiinni sekä nykyajassa että ikuisissa totuuksissa.

Mikä kumman "Mies yli laidan"

Jo heti tämän blogin julkaisemisen jälkeen olen saanut kyselyjä, että mikä kumman "Mies yli laidan".

Kyseessä on viestintähankkeemme markkinointinimi, joka osoittautui sikäli toimivaksi, että se on jäänyt mm. Kirkkohallituksessa ihmisten mieliin, kun projektille haettiin rahoitusta. Nimi tulee siitä, että yhä useampi jättää tänä päivänä kirkkolaivan ja suuntaa muille vesille. Kun huudetaan: "Mies yli laidan!", kaikki toiminta pysähtyy ja huomio ja toimenpiteet keskitetään pudokkaaseen. Hankkeessamme mietitään, mitä viestinnän keinoin voidaan tehdä.

Ainakin näihin neljään osa-alueeseen aiomme keskittyä: viestintäsuunnitelmien tekoon, verkkoviestinnän kehittämiseen, viestintätaitojen kartuttamiseen ja myös muihin seurakuntiin soveltuvien toimintatapojen luomiseen.

Hankkeen nimen huono puoli on sitten tietysti se, että yli laidan eivät putoa vain miehet vaan myös naiset ja lapset. Suomen kielessä "mies"-sanaa ei tavata käyttää ihmisistä yleensä, päin vastoin, -mies-loppuisista virkanimikkeistäkin pyritään eroon.

Hae tiedottamisen työkalupakki Kuopiosta

Nyt olisi tilaisuus hankkia välineitä tiedotuksen tueksi. Kirkkopalvelujen Opintokeskus järjestää Kuopiossa 9.-11.4. Tiedottamisen työkalupakki -koulutuksen.

Koulutus sopii erityisen hyvin seurakuntien tiedotusta ja viestintää oman toimen
ohella tekeville, kuten kanslisteille, seurakuntasihteereille ja eri alojen työntekijöille. Koulutuksessa perehdytään mm. tiedotteen tekemiseen, verkkokirjoittamiseen, ilmoitusten ja esitteiden suunnitteluun ja asiakaspalveluun.

Koulutus maksaa n. 175 euroa, jokainen vastaa itse majoituksesta. Ilmoittautua pitää 28.2.2008 mennessä: irene.antikainen@kirkkopalvelut.fi.

Ystävänpäivänä

Siunausta elämääsi,
rakas ystävä,
johdatusta matkallesi
tänä päivänä.

Siunausta tehtäviisi,
töihin arkisiin,
varjelusta rakkaillesi
päiviin tuleviin.

Taivaan Isän suojelusta,
rauhaa sydämen.
Ympäröiköön elämääsi
hyvyys Kristuksen.

Anna-Mari Kaskinen

Palautteen tärkeydestä

Olen alkajaisiksi hiukan haarukoinut jo olemassaolevaa tietoa seurakuntien viestintäkoulutustarpeista. Rovastikunnallinen viestintätiimi oli kanssani samaa mieltä siitä, että meidänkin hankkeessamme yksi painopistealue voisi olla sisäinen viestintä. Niin seurakunnissa kuin muissakin työyhteisöissä esimerkiksi palautteen saaminen omasta työstä ei ole ollenkaan itsestäänselvää.

Tänään Varpaisjärvellä käydessäni ilahduin kovasti tavasta, jolla kirkkoherra antoi selkeää, henkilökohtaista ja myönteistä palautetta työntekijöille yhteisessä työntekijäpalaverissa. Sellaista palautteen antamisen taitoa näkee ja kuulee harvoin. Ei osata. Ollaan arkoja. Mietitään, mitä muut sanovat.

Kannattaisi opetella. Aina löytyy jotain hyvää sanottavaa. "Kehu työtoveri päivässä" ei ole mitään turhaa höpinää vaan jokainen meistä vaikuttaa työpaikan henkeen. Ellei julkisesti tohdi kiitellä niin voi aloittaa kahden kesken.

Ei kun bloggaamaan

Aloitin työt virallisesti 1.2. Käytännössä olin jo 30.1. Iisalmen seurakunnan työntekijäpalaverissa. Tuore tapaus olen vielä seurakunnan töissä.

Tarkoituksena on seuraavien kahden vuoden aikana kehittää Iisalmen rovastikunnan seurakuntien viestintää. Blogini nimi tulee siitä, että yläsavolaisilla seurakunnilla on ihan Helsinkiin asti kiirinyt maine virkeinä viestijöinä. Asenteet ovat siis kohdallaan, mikä on hyvä pohja.

Ai että missä on Iisalmen rovastikunta? Laita harppi kartalle Iisalmen kohdalle ja piirrä ympyrä n. 50 kilometrin säteellä. Sieltä se löytyy.

Lehdissä näkee näitä muodikkaita "kiitämme" ja "moitimme" -listauksia milloin missäkin yhteydessä. Liityn mukaan, mitättömän kokemukseni perusteella.

Kiitämme
- työn aloitusta jumalanpalveluksella ja ehtoollisella Iisalmen Pyhän Ristin kirkossa
- lämmintä vastaanottoa Iisalmen ja Varpaisjärven seurakuntien työntekijäkokouksissa (muissa en ole vielä ehtinyt käydä)
- työstään innostuneita ja sitoutuneita työtovereita

Moitimme
- shokkiaikaisia aamuherätyksiä
- työskentelyä kiduttavan ihanassa pullantuoksussa (kyllä, tällaista tapahtuu Iisalmen seurakuntatalolla), koska silloin on melkein pakko saada pullaa.