Minkä ihmeen takia seurakuntien pitäisi miettiä sellaista asiaa kuin visuaalinen ilme - siis miltä niiden paperit, esitteet tai toimitilat näyttävät? Mitä väliä on sillä, missä paperin kulmassa seurakunnan tunnus on?
Väliä on paljonkin. Meidän aikanamme kuvallisia viestejä luetaan hyvin aktiivisesti. Kuvalliset viestit ovat nopeita, tehokkaita ja mieleenpainuvia.
Nykyaikaisessa viestinnän suunnittelussa lähtökohta on aina yhteisön strategia ja ne perusviestit, jotka siihen on kirjoitettu. Siis: millainen tämä yhteisö haluaa olla. Myös visuaalisen ilmeen tulisi olla linjassa näiden viestien kanssa.
Jos siis seurakunta haluaa olla vaikkapa ihmisläheinen ja kohtaava, tällä tavoitteella on seurauksensa värien valintaan. Tunnetko värien viestit? Meidän suomalaisten perinteisesti rakastamat sininen ja vihreä kertovat tyyneydestä, tyytyväisyydestä, järjestyksestä ja jämeryydestä. Mutta eivät läheisyydestä ja lämmöstä.
Yhtenäisellä visuaalisella ilmeellä tavoitellaan parempaa tunnistettavuutta ja erottuvuutta. Seurakunnan tutuksi tullut tunnus voi toimia kuin laatuleima: tuolta tiedän saavani luotettavaa ja hyvää palvelua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti