Kaksi aktiivista viestijä-pappia on täällä meidän nurkilla ryhtynyt keskustelemaan julkisesti kirkon suunnasta.
Sunnuntain Iisalmen Sanomien ja tämän päivän Savon Sanomien yleisönosaston täyttivät Lauri Jäntin (Lapinlahti) ja Markku Suokonaution (Sonkajärvi/Sukeva) kirjoitukset. Keskustelun takana on Suokonaution julkisesti harjoittama kirkon arvostelu. Tuoreimmassa Suomen Kuvalehdessä (8/2008) oli iso juttu Suokonautiosta.
Pastorit ovat monesta asiasta myös yhtä mieltä. Esimerkiksi
- kirkko ja sen työntekijät puhuvat usein kieltä, jota nykyajan ihmiset eivät ymmärrä
- kirkon julistuksessa tarvitaan uusia keinoja, kuten draamaa
- kirkon pitää oppia iloitsemaan erilaisuudesta
- kristillisyyteen kaivataan iloa, myönteisyyttä ja huumoria
- kirkon tulee uudistua.
Uudistumisen lääkkeeksi Jäntti suosittelee mieluummin rukousta kuin kirkon julkista parjaamista. Hänen mielestään kirkon on muistettava elämän taakkojen painamia, jotka hakevat lohtua ja pyhyyttä, eivät kylän parasta show'ta. Suokonautio huomauttaa, että hän on juuri korostanut läsnäolon tärkeyttä, aikaa itkeä ja aikaa olla hiljaa.
Olen iloinen näistä työtovereista, jotka tuovat näkökantojaan esiin. Kaikkein huolestuttavinta on, jos kirkko vaietaan kuoliaaksi, jos EVVK-asenne valtaa jopa omat työntekijät. Penseys on pahinta, sanotaan Sanassakin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kiitos kehotuksesta blogisi kurkkaukseen; kerroit siitä, mutta se jäi jonnekin kiireen alle. Nyt luin kirjoituksesi. Jatka vaan, ja kommentoin kun tulee ajatusta.
Kirjoittamalla on helpompikin kommentoida kuin suusanallisesti, mikä on mielestäni toisaalta hyvin huolestuttavaa. Jos nimittäin sosiaalinen elämä siirtyy verkkoon tai kännyn varaan, emme kohtaa pian elävästi ollenkaan toisia ihmisiä.
Itse huomaan jo kirjoittaessani lyhentäväni sanoja, kuten kännykällä tulee tehdyksi.
Mutta palatakseni juurille: on tärkeää, että puhutaan, keskustellaan, vaikka sitten verkossa.
Missä asioissa sitten pitäisi palata alkuun, ristin juurelle asti. Mitkä taas ovat asioita, joita on pakko kehittää johtuen viestimien kehityksestä. Siinäpä se iso kysymys onkin.
Jatketaan pohdintaa!
Tästäkin olemme puhuneet projektini yhteydessä. Verkkopalveluja tarvitaan mutta seurakunnan ylivertainen vahvuus on aina ihmisen kohtaaminen kasvoista kasvoihin.
Lähetä kommentti