Palaveerasimme aamulla viiden seurakunnan kesken. Tarkoituksena on tänä keväänä avata uudet nettisivut kaikille.
Seurakunnallisten kotisivujen mietintä vie äkkiä peruskysymysten äärelle. Onnellinen se seurakunta, jolla on jo strategiassa mietittynä se, millainen seurakunta haluaa olla. Mikä on se hyvä perimä, jota viesteissä halutaan välittää, ja mitä kohti suuntaudutaan.
Onnellinen myös se seurakunta, joka jo nyt ajattelee mieluummin viestiensä vastaanottajia kuin hallinnollisia rakenteitaan tai työalojaan. Kotisivujen - tai laajemmin: verkkopalvelun - tekemisessä nimittäin tuntuu olevan aika haasteellista juuri tämä käyttäjälähtöisyyden mieltäminen.
Mitä sanoo tavalliselle tallaajalle otsikko "toimitukset"? Miten olisi "ilon ja surun juhlat"? Osaako vaikean sairauden tai toimeentulo-ongelmien kanssa kamppaileva hakea tietonsa kohdista "sairaalasielunhoito" tai "diakoniatyö"? Entä jos tarjolla olisikin otsikko "apua"?
Entä mitä arvoja ja tunnelmia halutaan viestiä? Miten tarjotaan rauhaa levottomuuteen ilman, että vaikutetaan pystyynkuolleelta? Mitä meistä kertoo, jos kuvissa on lähinnä tyhjiä kirkkosaleja?
Siinä sitä haastetta onkin. Viestiä elävästä ja kohtaavasta seurakunnasta, joka elää kiinni sekä nykyajassa että ikuisissa totuuksissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Niinpä. On kyllä aika kummallista, että kirkko on nyt vasta heräämässä verkkoviestintään. Ehkä eroakirkosta.fi-sivusto herätti!
Itselleni tuli mieleen noista "toimituksista", että miten nimet tosiaan saataisi kuvaamaan, sitä mistä on kyse. Ajattelen vain sitä, että itse en löydä edes puhelinluettelosta Vaasan seurakuntayhtymän numeroa. Onneksi muistan keskuksen numeron nykyisin ulkoa ; )
En edelleenkään tiedä/muista, millä nimikkeellä se on luettelossa. Huokaus.
ilahduin ajatuksesta, että seurakunnat uusisivat palveluittensa nimiä elämänmakuisemmiksi. Tekstissä hyviä ehdotuksia.
Kuuntelin amer. viestintägurun luentoa nettiviestinnästä. hän vertaili ja näytti amer. kirkkojen nettisuvuja - etusivuja ja vastaavasti meidän suomalaisa. Suomalsiten kuvitus oli staattista, hillittyä ja rauhallista, amer. sisälsi vaihtuvaa videonpätkää seurakunnan eri toi mi nnoista, joissa eri-ikäisiä ihmisiä mukana. Kieltämättä kiinnostus syntyi elävältä vaikuttavaa kirroa kohtaan
Voi olla, että amerikkalaisessa ja suomalaisessa mentaliteetissakin on eroja. En silti mielelläni suostuisi siihen, että ainoa tapa kuvata suomalaista seurakuntaa on jäänviileän, seisahtuneen talvipäivän sininen hetken tunnelma. Sellaista ihailee mielellään mutta ei sen keskellä halua elää.
Kiitos kommenteista!
Itse asiassa ei tarvitse mennä Amerikkaan asti löytääkseen kiinnostavia ja aktiivisia seurakuntien nettisivuja. Englannista löytyy myös tutkimaan ja tutustumaan houkuttelevia seurakuntien etusivuja.
Lähetä kommentti