Terveiset syyslomaselta. Se meni aika tiiviisti keittiössä, sillä elämäämme sulostuttivat kahden oman teinipojan lisäksi heidän kaverinsa. Sopiva mittayksikkö nuorten kansalaisten ruokkimisessa näkyi olevan uunipannu. Pannullinen mureketta. Pannaria. Omenapaistosta. Rahkapiirakkaa.
Mielenkiintoista oli havaita, millaista aktiviteettia nuorisossa syntyy, kun tiukkaa päiväohjelmaa ei ole ja ehtii oleilla ja haahuilla. Äkkiä olimme keskellä kiihkeää elokuvantekoa. Roolit oli rakennettu, asut löydetty, tarina kehitelty, kohtaukset kuvattu. Editointi jäi hiukan kesken siinä vaiheessa, kun kaverien piti palata kotikulmilleen.
Kunpa töissäkin olisi aikaa luovaan mietiskelyyn, sekä yksin että yhdessä toisten kanssa. Pahoin pelkään, että tappotahtinen suorittaminen tuhoaa sekä luovuuden että rauhan eikä toinen synny ilman toista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti