Rauhaa!

Uutisissa oli tänään hätkähdyttävää kuvaa: munkkien nyrkkitappelu kirkossa, kesken jumalanpalveluksen. Taistelutantereena oli Jerusalem, Pyhän haudan kirkko, ja osapuolina ortodoksit ja Armenian kristityt. Ortodokseja ei miellyttänyt armenialaisten juhla, jota vietettiin Jeesuksen ristin löydön vuosipäivän kunniaksi.

Useimmiten uskovien välisissä erimielisyyksissä ei sentään tarvita nyrkkejä eikä aseita mutta aika kovia panoksia voidaan käyttää ilman niitäkin. Se on julmaa ja väärin, sanoihan Jeesus, että hänen seuraajansa tunnetaan keskinäisestä rakkaudesta.

Nyt en tarkoita, että erimielisyydet pitäisi lakaista maton alle. Sillä vasta onkin ikäviä seurauksia, kun tukahdutetut tunteet kanavoituvat työuupumukseen, selkään puukottamiseen, juoruamiseen. Meillä seurakuntien työntekijöillä on paljon opettelemista siinä, miten kissa nostetaan pöydälle ja asiat otetaan puheeksi - oikealla tavalla ja oikeaan aikaan. Suhtautuminen ristiriitoihin kertoo paljon työyhteisön ja yksilöiden kypsyydestä. Vaikeneminen ei suinkaan aina ole se rakkaudellisin vaihtoehto.

Konflikteista puheenollen - maailmanrauhan kannalta Barack Obaman valinta Yhdysvaltain presidentiksi vaikuttaa viisaalta. Jokaisen puhetyöläisen kannattaa lukea hänen puheitaan, esimerkiksi voitonjuhlan puhe. Obama on aikamoinen retoriikan mestari. Ehkä puhetaitoja harjoitellaan Harvardissa enemmän kuin meidän yliopistoissamme. Aika näyttää, tuleeko maailmasta turvallisempi paikka Obaman myötä.

Kotikonfliktien ehkäisemiseksi suosittelen lämpimästi avioliittoleirejä ja parisuhdepäiviä. Yksi sellainen oli Lapinlahden Portaanpäässä lauantaina. Mukana oli kuutisenkymmentä läheisimmän ihmissuhteensa huollosta kiinnostunutta. Opastajana toimi psykologi Tony Dunderfelt. En ihan päässyt jyvälle Dunderfeltin kaipaamasta "parisuhteen kolmannesta vaiheesta." Ilmeisesti ajatuksen kehittely on Dunderfeltilläkin vielä kesken. Silti parisuhdepäivä antoi mukavasti uutta ajateltavaa. Rovastikunnan diakonit olivat nähneet kovasti vaivaa päivän järjestelyissä ja kaikki rullasi mainiosti. Portaanpään käsin tehty lähiruoka on vain niin hyvää, että päivätorkut olisivat olleet tarpeen lounaan jälkeen :)