Kohti juhlaa

Tämän aamun työkokous avattiin Hoosiannalla. Husson Maija on pystyttänyt ja koristellut kuusen seurakuntatalon ovensuuhun. Kotiin on ostettu ne ainoat oikeat joulukalenterit, partiolaisten.

Pakastimessa jo lymyävät joulukakut, jotka ovat minun joulujeni "must" - englantilainen hedelmäkakku ja rommikakku. Jääkaapissa hyytyvät punasipulihillokkeet.

Seurakunnissa joulun lähestyminen näkyy kiihkeinä tapahtumajärjestelyinä. Tilaisuuksia on tulossa runsaasti, on konserttia, jouluateriaa, hartautta, joululauluja, mikä tekee työntekijöitten elämän aika sähköiseksi. Vasta syksyllä taloon tullut naapurihuoneen tiedottaja-Tiia yrittää pysyä kärryillä kaikesta ja suoltaa mainosta, esitettä ja käsiohjelmaa.

Rovastikunnan adventtiaika käynnistyy erittäin juhlallisesti ensi sunnuntaina, kun on Lapinlahden seurakunnan 150-vuotisjuhlavuoden päätapahtuma. Messussa klo 10 saarnaa piispa Wille Riekkinen ja Eero Väätäinen on säveltänyt sen musiikin. Mukana ovat seurakunnan neljä kuoroa. Kirkkokahvien jälkeen juhlat jatkuvat kirkossa klo 12.30. Siellä
puhuu kirjailija Minna Kettunen, joka on kirjoittanut juhlakirjan Katson Sinun kättesi töitä.

Seuraavana sunnuntaina, 7.12., vietetään Kiuruvedellä kirkkoherra Osmo Korkalaisen eläkkeellelähtöjuhlia. Musiikkia ja muisteluksia on luvassa.

Ensi lauantaiksi tuli myös surujuhla, kun saimme kutsun niemennokassamme viitisenkymmentä vuotta asustaneen Lydia-rouvan, 86, siunaustilaisuuteen. "Lyyli-täti" oli armoitettu puutarhuri ja paikallisen puutarhakerhon perustajajäseniä. Mekin saimme nauttia hänen puutarhansa antimista, kuten omenoista ja kurpitsoista.

Kun suunnittelimme rovastikunnan seurakuntien nettisivuja, pohdimme pitkään, mikä olisi ymmärrettävämpi termi kuin "toimitukset" - siis silloin, kun puhutaan kasteesta, konfirmaatiosta, vihkimisestä ja hautajaisista. Jotkut seurakunnat käyttävät nimitystä "perheen juhlat" mutta sitä kritisoitiin siitä, että eihän se ole juhla, kun joku kuolee.

Vai onko sittenkin? Ainakin silloin, kun pitkä elämä on jo loppuun kuluttanut, kun raja tämän ja tuonpuoleisen välillä käy vain ohueksi verhoksi - eikö silloin ole juhlaa, kun läheinen pääsee taivaallisiin maisemiin?

Kuvassa Hannu Konolan lasimaalaus Vieremän Kyrönniemen Pyhän Mikaelin kappelista.