Jopas meinaa väsyttää. Viikolla oli muutama melkoisen pitkä työpäivä. Lauantai on yleensä, ystävääni lainaten, "lakisääteinen nukkumisaamu". Töitä oli kuitenkin myös tänään, kun luotsasin hankkeemme verkkoviestintäpäivää Lapinlahdella. (Kuvassa Portaanpään opiston hulppea päärakennus, vuodelta 1924.)
Ja on PIMEÄÄ! Tämän mustemmaksi ei maisema voi tulla. Kun ajelimme Hennan (Hauta-aho), Hannun (Majamäki) ja Sanna-Maarian (Tornivaara) kanssa Lapinlahdelta Kuopion lentokentälle, ympärillä velloi vain sumua ja mustuutta. Hannu, myönteinen ihminen, huomautti, että eipä aikaakaan, kun jo taas päivät alkavat pidentyä :)
En jaksa enää tänään katsoa päivän palautteita. Toki minulla on tuntuma siihen, mikä päivässä toimi ja mikä ei. Se on ainakin varmaa, että monien silmät avautuivat. Verkkomaailma on paljon muutakin kuin ne kotisivut. Verkkoon mennään tapaamaan ystäviä ja muita tärkeitä ihmisiä ja etsimään samoista asioista kiinnostuneita. Sanna-Maarian esimerkki siitä, miten hän seuraa kaukana asuvan kummilapsensa perheen elämää kummilapsen äidin blogin kautta, oli viehättävä.
Jos muuten joku haluaa katsoa, mitä olin alun perin suunnitellut päivän päätökseksi, se löytyy täältä - The Lord Is My Shepherd suloisen poikatrion (The Choirboys) esittämänä. Portaanpäässä lauloimme tällä erää ihan vain perinteisesti päätösvirren, kun kaikilla alkoi olla jo kova kiire kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti