Tämän loman nimi on ollut jo iät ajat talviloma. Nyt meillä on kuitenkin ollut nimenomaan hiihtoloma, sillä otimme kuopuksen kanssa tavoitteeksi hiihtää loman jokaisena päivänä ja olemme siinä melkein onnistuneetkin.Lähdemme hiihtolenkille yhdessä. Sitten kuopus potkaisee muutaman kerran ja katoaa näkyvistä. Hän hiihtää 2-4 kierrosta siinä, missä minä yhden. Mutta olemme yhdessä hiihtämässä, ja lenkin päälle saunassa, ja se on tärkeää.
Olemme tutkineet kiihkeästi latukarttoja: minne seuraavaksi? Valittavaa riittää, sillä Kuopiossa on 400 km hoidettuja latuja. Jos rehellinen olen, hiihtäisin mieluiten niin metsäisiä latuja kuin ikinä, mutta niilläpä ei yleensä ole luistelu-uria kuopusta varten.
Olemme asuneet Kuopiossa melkein seitsemän vuotta mutta kertaakaan emme vielä ole käyneet talvella Tahkolla. Torstaina teimme sinne päiväreissun. Nuoriso rinteeseen, vanhukset ladulle. Ja tietenkään kamera ei ollut mukana, kun sen rankimman nousun jälkeen päästiin talven upeimpiin lumimaisemiin. Oli hiljaista, oli valkoista!
Päivän päätteeksi ajoimme miehen kanssa jäätietä Aholansaaren iltaseuroihin. Ei ollut ruuhkia sielläkään. Mieli rauhoittui kauniissa valkeassa salissa veisatessa. Veisattiin myös Siionin virsi 54, mistä on Kiuruveden vuoden 2010 herättäjäjuhlien tunnus:
Ilosta taivaallisesta
nyt muista murheitamme,
ja meille korkeudesta
suo elo, auttajamme.
Sinusta voima säteilee.
Myös meidät väkeviksi tee,
valaise varjot tiemme.
Oli hiljaista, oli valkoista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti