Katkera vai kiitollinen

Nuorempana minun oli vaikea ymmärtää, kun sanottiin, että elämän tuiskuissa ihminen voi valita, kerääkö hän itseensä katkeruutta ja vihaa, vai elääkö eteenpäin kiitollisin ja valoisin mielin.

Miten niin voi valita? Jos tulee jatkuvasti väärin kohdelluksi ja ymmärretyksi, miten siinä voi katkeruuden välttää?

Tarvitaan ilmeisesti jonkin verran ikävuosia, elämänkokemusta - ja uskoakin - ennen kuin tämä asia vähän valkenee. Mistä ne katkeruuden tunteet useimmiten nousevat? Vaikeista ihmissuhteista. Epäoikeudenmukaisuuden kokemuksista. Pettymyksistä. Milloin syyllinen on yhteiskunta, milloin Jumala.

Millä katkeruuden voi välttää? Ehkäpä opettelemalla anteeksiantoa ja armahtavaista mieltä, niin toisia kuin itseään kohtaan. Ehkäpä näkemällä, missä ovat ne valinnan paikat: annanko tilaa pimeydelle vai valolle.

Voin olla katkera siitä, että menetin äitini hyvin varhain. Tai voin olla kiitollinen, koska olen siksi paremmin ymmärtänyt toisia saman kokeneita. Ja sain vielä äitipuoleni kautta koko joukon mukavia, uusia sukulaisia.

Voin olla katkera siitä, että jouduin seitsemän vuotta sitten jättämään virkani muuttaaksemme Kuopioon puolison työn takia. Tai kiitollinen kaikesta uudesta ja hauskasta, mitä pätkätyöt Savossa ovat elämääni tuoneet.

Voin olla katkera siitä, että sairastuin vakavasti ja pelätä sairauden uusiutumista lopun elämäni. Vai olisinko kiitollinen siitä, että juuri nyt taudista ei näy merkkiäkään?

Voin olla katkera siitä, että juuri ammattiin valmistunut esikoinen jäi työttömäksi. Tai olla kiitollinen siitä, että näin hänellä on aikaa tutustua pikku tyttäreensä.

Voin olla katkera siitä, että kuopus ei päässyt toiveittensa jalkapallojoukkueeseen. Tai kiitollinen siitä, että nyt perheellämme on paremmin aikaa yhteisiin asioihin, kun treenitahti hiukan kevenee.

Klaus Härön elokuva Postia pappi Jaakobille oli tämän vuoden paras pääsiäissaarna. Armahdettu elinkautisvanki Leila koki todellisen armahduksen vasta, kun sokean pappi Jaakobin lempeä rakkaus mursi hänen kovan ja katkeran kuorensa, herätti tunteet eloon, antoi tulevaisuuden ja toivon.

Luulen, että ei ole tarkoitus, että oppisimme antamaan anteeksi vain meitä vastaan rikkoneille. Luulen, että olisi tarkoitus välittää armahtavaa rakkautta niin laajalle kuin kykenemme.

Tämä teksti on kirjoitettu Kotimaa24-sivuston teemablogipäivään 26.10. Teemana oli anteeksianto.