30.10.2009

Strategiatyöstä voi innostua. Ihan totta!

Minä, viestinnän asiantuntija, olen näköjään harhautunut myös seurakuntien strategioita laatimaan.

Strateginen ajattelu taitaa olla aika uutta useimmissa seurakunnissa. Niissä prosesseissa viestinnän merkitys on hyvin keskeinen: ketkä strategiaa laativat, miten sen syntyyn pääsee osallistumaan, miten siitä viestitään, kuinka se toiminnallistetaan. Pöytälaatikoissa lojuu aivan liikaa strategioita ja suunnitelmia, joilla ei ole minkään valtakunnan merkitystä arkityössä.

Lisäksi olen huomannut, että viestintäsuunnitelmien tekokin onnistuu paremmin, kun se kytketään Meidän Kirkko 2015 -strategiaan. Sehän on varsin vaatelias viestinnän kannalta: "Viemme viestiä" on yksi tärkeimmistä suuntaviivoista ja se tarkoittaa viestintäkoulutusta, mediakeskusteluihin osallistumista, uuden median parempaa haltuunottoa, sisäisen viestinnän kehittämistä, vuorovaikutuksen lisäämistä. Siis kaikkea tätä, mitä teemme myös vetämässäni hankkeessa.

Keskiviikkona oli Kiuruveden seurakunnassa strategiatyön käynnistysilta. Koolla oli kolmisenkymmentä luottamushenkilöä ja työntekijää. Meillä kaikilla oli jo työpäivän paino niskassa. Silti jäi iloinen mieli siitä illasta.

Kiurukkaat olivat tosi innokkaita. Hyvä, että malttoivat lopettaa rupatuksensa, kun ryhmissä kävimme läpi Meidän Kirkko -strategiaa ja mietimme sen soveltuvuutta Kiuruvedelle.

Kiuruvetisille on hyvin vieras se ajatus, että seurakuntalaiset olisivat kuin asiakkaita, joille työntekijät tuottavat palveluita. Sellainen tunne Meidän Kirkko -tekstistä vähän tulee. Kiuruvedellä seurakunta olemme me kaikki, ja seurakunnan tehtävä on auttaa elämään kristittynä arjessa.

Kuva: Tällä viikolla olen yöpynyt pari yötä Kiuruveden vanhan pappilan vinttikamarissa. Se on varmaankin takavuosina ollut piiankamari, sillä sinne on portaat näppärästi keittiön nurkasta. Seurakunnan edellinen kirkkoherra Osmo Korkalainen perheineen asui pappilassa monenmonta vuotta. Sittemmin pappila on kunnostettu seurakunnan nuorten käyttöön - varsinainen kulttuuriteko, sanoisin.

Ei kommentteja: