Tulkaa minun tyköni kaikki

Vieremän pieni soma kirkko pullisteli tänään. Oli syytäkin, kirkon 90-vuotisjuhlat sentään. Ja kirkkokuoron 50-vuotisjuhlat.

Ja miten upea kantaatti! Työtoverini Iisalmen seurakunnasta, kanttori Hannu Virpi (kuvassa urkujen takana), oli sen säveltänyt. Hannun sävellys Septettoni voitti muuten viime vuonna Chamber Music Seinäjoki -kilpailun yleisöäänestyksen.

Juhlakantaattia oli harjoiteltu Vieremällä jo yli vuoden ajan. Kuoro, solistit ja soittajat olivat pääosin vieremäläisiä. Huima ponnistus pieneltä, alle 4.000 asukkaan seurakunnalta. Kantaatin nimi Tulkaa minun tyköni kaikki löytyi kirkon pääoven yläpuolella olevasta tekstistä. Kantaatti pohjautuu muutenkin tähän Matteuksen evankeliumin kohtaan (11:25-30).

Kantaatti kävisi jumalanpalveluksesta. Ei tarvittaisi saarnaakaan, musiikin voima on mahtava. Kantaatissa vuorottelivat ihanalla tavalla kuoro, solistiset osuudet, ja soitinyhtye (sello, viulu, kanteleet ja urut). Erityisesti ihastelin kanteleita. Ne soittivat taivaallisiin tunnelmiin.

Kaikkiin vieremäläisiin koteihin jaettiin joulun alla kirkon historiikki. Siitä selviää, että tuomiokapituli olisi halunnut aikanaan Vieremälle Josef Stenbäckin paloturvallisen kivikirkon. Vieremäläiset pitivät kuitenkin päänsä ja saivat mieleisensä - huokeamman - puukirkon ja myös haluamansa arkkitehdin, Ilmari Launiksen. Näin perustelivat vieremäläiset:

Ennen kaikkea on rakennustoimikunta asiaa käsitellessään pitänyt ikään kuin johtolankana sitä, ettei kirkko ulkonaista komeutta ja muhkeutta tavoitellessaan tulisi kustannuksiensa vuoksi kansalle vastenmieliseksi painajaiseksi, vaan että jokainen mielihyvällä uhraisi roponsa kohtuullisen puukirkon rakentamiseksi. Näin ollen pysyisi kirkko kansalle rakkaana ja sen aineellinen tukeminen tuntuisi kevyeltä.

Voisiko edellisestä vetää analogian myös kirkkoon instituutiona?

Vieremän kirkkoa koettelivat erilaiset muutosmuodit mutta 1995-98 se palautettiin alkuperäiseen asuunsa. Kirjoitinkin jo aiemmin syksyllä Vieremän kirkkokaunokaisesta.

Kirkon vihkiäisjuhlaan v. 1919 oli kutsuttu myös kirjailija Juhani Aho, joka asui Kyrönniemen pappilassa 1876-83. Ahon isä Theodor Brofeldt toimi tuolloin Iisalmen emäseurakunnan kappalaisena Vieremällä.

Aho ei päässyt kirkon vihkiäisiin mutta kirjoitti kirjeen, jossa hän toivoi, että kirkosta, koulusta ja vanhasta pappilasta leviäisi valoa ympäristöön, ja että hänen isänsä esimerkki ja maailmankatsomus - ankara, totinen ja paljon vaativa, mutta samalla sovinnollinen - pysyisi seurakuntaelämän sisältönä ja suolana.